Kuinka valta päätöksenteossa jakautuu, kenen oikeudet tunnistetaan, kenen vahinkoja korvataan? Kuka korvaa, millä perusteilla, mistä tähän otetaan rahat, ja millaisia korvauksia maksetaan?
Tämä kirjoitus nojaa laajempaan katsaukseen, jossa kartoitettiin oikeudenmukaisuuteen liittyviä tekijöitä kaupungeissa ja etenkin niiden slummialueilla. Katsaus tehtiin osana kolmatta Kaupungit ja ilmasto -arviointiraporttia, Urban Climate Change Research -verkostossa, jota vetää Columbian yliopisto.
Ilmastonmuutos kurittaa epätasaisesti
Valtaosa maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, ja kehitysmaiden kaupunkien kasvu on erityisen nopeaa. Elintaso kaupungeissa nousee, mutta suurelle osalle kaupunkiväestöstä, varsinkin niihin juuri muuttaneista, köyhyysrajan yläpuolelle nousu on vaikeaa tai mahdotonta.
Pitkän ajan muutokset, kuten merenpinnan nousu tai keskilämpötilan nousu, vaativat isoja muutoksia kaupunkien suunnittelussa tuhojen torjumiseksi. Ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin varautumisella on jo kiire. Tähän tarvitaan sekä julkisen sektorin sopeutuspolitiikkaa että kaupunkilaisten omia toimia.
Tutkimuksessa puhutaan jako-oikeudenmukaisuudesta: miten ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset jakautuvat? Kuka kärsii tulvista, helteistä tai myrskyistä? On syytä kysyä myös, miten sopeutumistoimien vaikutukset käytännössä jakautuvat eri ihmisryhmien ja alueiden kesken, mutta tästä on toistaiseksi hyvin vähän tutkimustietoa.
Jakautumista voidaan tarkastella usealla tasolla. Globaalisti on nähtävissä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat erityisen pahoja niissä maissa ja kaupungeissa, jotka ovat aiheuttaneet kaikkein vähiten päästöjä. Etenkin kehitysmaiden eli ”globaalin etelän” kaupungit ovat alttiimpia vaikutuksille.
Tässä Tyynenmeren saarivaltiot ovat erityisen uhattuja, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat niiden olemassaoloon eksistentiaaliseen riskin. Nurinkurista on, että näiden maiden kasvihuonekaasupäästöt ovat mitättömät.
Kaupunkien sisälläkin on nähtävissä eriarvoisuutta: esimerkiksi tulvavedet ohjataan pois hyvinvoivilta alueilta, jolloin ne aiheuttavat usein tulvimista muualla, etenkin slummialueilla. Samoin kaupunkien köyhimmillä alueilla on usein vähemmän viheralueita, jotka viilentävät kaupunkia helleaaltojen ajan, sillä viherryttäminen keskittyy kaupunkien varakkaimmille seuduille.
Tutkijoiden apuna ovat muun muassa paikkatietopohjaiset ilmastoriskikartoitukset. Niillä tutkitaan, miten ilmastonmuutoksen vaikutukset jakautuvat kaupungeissa. Kartoituksilla sovitetaan yhteen tietoa mahdollisista vaaratekijöistä ja kaupungin väestöstä sekä esimerkiksi kriittisestä infrastruktuurista.
Näin selvitetään, missä riskit voivat toteutuessaan aiheuttaa tuhoja. Analyysityökalujen kehittäminen ja käyttäminen on kuitenkin kallista ja aikaa vievää, ja siitä voi tulla arkipäivää vain pienessä osassa maailman kaupunkeja.
Kuka osallistuu päätöksentekoon?
Osallistavan oikeudenmukaisuuden kautta voidaan tarkastella kysymystä, kuka osallistuu sopeutumisen päätöksentekoon. Lisäksi kysytään, tapahtuuko osallistuminen suunnitteluvaiheessa, onko prosessi oikeudenmukainen ja koetaanko myös suunnittelun tulos oikeudenmukaiseksi.
Valtaosa maailman kaupungeista on ottanut askeleita sopeutumisen suunnittelussa osana ilmastopolitiikkaansa. Pääpaino on päästöjen vähentämisessä, mutta monissa kaupungeissa on pyritty tunnistamaan myös ilmastoriskejä ja mietitty toimia niihin sopeutumiseksi.
Kansainvälisissä analyyseissa on havaittu, että kaupungit ottavat yhä useammin eri sidosryhmiä mukaan sopeutumisen suunnitteluun. Yhtenä sidosryhmänä on usein tiedeyhteisö, jonka panoksena nähdään ilmastotiedon tuottaminen ja jakaminen. Myös erilaiset yksityisen sektorin toimijat, kuten yritykset, ovat aktiivisia.
Sen sijaan kansalaisryhmiä ja yksittäisiä kansalaisia osallistetaan heikosti, vaikka usein heiltäkin vaaditaan sopeutumistoimia. Näitä voivat olla esimerkiksi talojen suojaaminen äärisäitä vastaan ja varautuminen helleaaltoihin asuntojen viilentämisellä.
Osallistavan oikeudenmukaisuuden toimista ei vielä ole kattavaa tietoa, etenkään kehitysmaiden kaupungeista. Osallistaminen toteutuisi parhaiten jo suunnitteluvaiheessa, johon kaupungit voisivat ottaa asukkaita mukaan. Käytännössä tämä toteutuu hyvin vaihtelevasti.
Erityisen tärkeää olisi kerätä tietoa, millaisia toivottuja ja ei-toivottuja vaikutuksia sopeutumistoimilla on eri puolilla kaupunkia. Onko rankkasateisiin varauduttu, miten sähkönjakelu on turvattu, entä vedenjakelu, sairaanhoito ja ruokahuolto? Näiden suunnitteluun ja monitorointiin kaupunkilaisilla on liian harvoin pääsyä.
Tunnustetaanko kaikkien oikeudet?
Tunnustuksellisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että tiettyjen väestöryhmien erikoisasemaa ei tunnisteta. Näillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi alkuperäiskansoja, joihin ilmastonmuutos voi iskeä ankarasti ja joiden oikeuksiin on kiinnitetty niukasti huomiota.
Tutkimuksessa puhutaan ”tunnustuksellisesta oikeudenmukaisuudesta”. Kyse on osallisuudesta: niillä ihmisillä, joiden oikeuksia ei tunnusteta, ei ole mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.
Esimerkkinä tunnustuksellisen oikeudenmukaisuuden tarpeesta nostetaan usein esille pohjoisten alueiden lämpeneminen ja siellä tarvittavat sopeutumistoimet. Arktinen alue lämpiää muita alueita nopeammin. Ekosysteemit muuttuvat nopeasti, ja luonnollisesti tämä vaikuttaa suoraan saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.
Kanadassa asia on huomioitu muun muassa niin, että alkuperäiskansoille on annettu laajempi päätösvalta, ja heitä auttavaan ilmastotyöhön on suunnattu erikseen rahaa.
Suomessa nimitettiin kesällä Saamelaisten ilmastoneuvosto, jonka tavoitteena on saattaa yhteen tutkimustietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tarvittavista sopeutumistoimista. Saamelaisten erityiset tiedot ja taidot arktisesta luonnosta otetaan avuksi, kun päätöksiä tehdään ja toimia suunnitellaan.
Kenelle hyvitystä ja millä perusteella?
Neljäs oikeudenmukaisuuden osa-alue, hyvittävä oikeudenmukaisuus, on uusin tutkimusalue. Toistaiseksi se on melko teoreettinen näkökulma, joka juontaa juurensa erilaisista totuuskomissoista. Niiden kautta epäoikeudenmukaisuuksia kokeneet voivat saavat hyvitystä.
Tutkijat arvioivat, että kaikesta sopeutumisesta huolimatta ilmastonmuutos johtaa joka tapauksessa haittoihin. Joitakin asioita menetetään lopullisesti – luontoympäristöt muuttuvat, samoin kaupunkirakenteet ja elinmahdollisuudet varsinkin köyhissä maissa, mutta myös rikkaissa.
Mitä tuhoja ja muutoksia pitää hyvittää ja kenelle? Voidaanko tiettyjen tuhojen olevan ilmastonmuutoksen aiheuttamia, ja onko näiden tuhojen kärsijä täten oikeutettu hyvitykseen?
Ilmastotutkimuksessa tätä aihetta sivutaan attribuutiotutkimuksessa: mallinnuksen menetelmin tarkastellaan erilaisten sääilmiöiden yhteyttä ilmastomuutokseen. Tieteellistä konsensusta asiassa ei vielä ole, ja tämä vaikeuttaa hyvittävän oikeudenmukaisuuden toteutusta käytännössä.
Jos asiasta olisi tieteellinen konsensus, sen pohjalta voitaisiin suunnitella, millä tavoin hyvittävän oikeudenmukaisuuden periaate muuttuisi käytännön toimiksi. Tällaista konsensusta ei toistaiseksi ole, joten käytäntökin tökkii.
Ilmastoriskiä määrittää myös, missä tuhoisa sääilmiö tapahtuu ja kuinka hyvin siellä on suojauduttu tällaisia ilmiöitä vastaan. Kysymykseksi nousee, onko esimerkiksi ”huonosti suunniteltu” ja ”huonosti varautunut” kaupunki oikeutettu hyvityksiin tuhojen tapahtuessa. Vastaväite voi olla, että huonot päätökset ovat vauhdittaneet tuhoja, ja ilmastonmuutos on ollut vain yksi osa tätä riskin muodostumista.
Tämä kiista nousee vastaisuudessa esiin etenkin kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, ehkä myös yksittäisissä kaupungeissa ja muilla tuhoja kokevilla alueilla. Viime vuoden kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa perustettiin rahasto, jossa on tarkoitus kerätä rahoitusta haittojen ja menetysten kattamiseen. Tarvittavan rahoituksen määrää ei ole saatu vielä päätettyä, eikä rahoituksen saamisen kriteerejä ole vielä laadittu.
Tulevat ilmastoneuvottelut ja ilmastopolitiikan laajempi eteneminen näyttävät, missä määrin tätä rahastoa tarvitaan tulevaisuudessa ja miten se käytännössä toimii osana ilmastohaittojen ehkäisyä, torjuntaa ja vaurioiden korjaamista.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Mustread Akatemiassa 23.10.2023