Maanviljelyn kestävyyden ja tuottavuuden edistäminen on tärkeä osa tulevaisuuden kestävää kehitystä. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tehty tuore tutkimus osoittaa, että maanparannusaineet ovat tässä avainasemassa. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan väitöstutkija Kenneth Peltokankaan mukaan erityisesti puuperäiset maanparannusaineet, kuten metsäteollisuuden kuitulietteet ja biohiili, voivat lisätä peltomaiden hiilen määrää ja parantaa siten kasvien kasvuolosuhteita.
– Maanparannusaineiden vaikutukset perustuvat niiden huokoiseen rakenteeseen, joka parantaa peltomaiden kykyä pidättää vettä ja ravinteita sekä edistää niiden saatavuutta viljelykasveille. Puuperäinen rakenne on myös hyvin kestävä ja säilyy maaperässä jopa vuosikymmeniä. Tämä tekee puuperäisistä maanparannusaineista luonnollisen tavan sitoa hiiltä ilmakehästä maaperään, joka auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta, Peltokangas kertoo.
Lisäksi biohiili ja kuitulietteet toimivat kalkitusaineina, jotka vähentävät maaperän happamuutta ja parantavat sitä kautta ravinteiden imeytymistä kasveille. Kalkitus on erityisen tärkeätä Suomessa, jossa maaperä on luontaisesti hapan ja vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Kalkituksella on myös kokonaisvaltainen vaikutus maan kasvukuntoon ja se voi siksi osaltaan auttaa peltomaiden ympäristövaikutusten vähentämisessä.
– Maanparannusaineet eivät kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin maatalouden ongelmiin, eikä niillä ole havaittu suoria vaikutuksia sadon määrään. Useat myönteiset vaikutukset maan ominaisuuksiin viittaavat kuitenkin siihen, että puuperäiset maanparannusaineet ovat turvallinen vaihtoehto maaperän elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi. Maanparannusaineet voisivatkin helpottaa kestävää siirtymistä tarjoamalla viljelijöille uuden työkalun, joka vähentää maatalouden ympäristövaikutuksia, Peltokangas toteaa.
Suurin este maanparannusaineiden käytölle on tällä hetkellä tuotteiden kallis hinta. Peltokankaan mukaan maanviljelijöiden kannattaa käyttää maanparannusaineita harkiten, jotta saadaan parhaat mahdolliset tulokset niin maanviljelyn tuottavuuden kuin ympäristön kestävyydenkin kannalta.
Kenneth Peltokangas laati väitöskirjansa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden kanssa sekä kiertotalouden alan toimijoiden kanssa.