Yhteiskunta myllätään uuteen asentoon, jotta ympäristön kantokyky saadaan turvattua. Energiajärjestelmä menee uusiksi, teollisuudessa tapahtuu mullistuksia. Sitä on vihreä siirtymä.
Vapaat markkinat eivät ratkaise ympäristöongelmia. Siksi tarvitaan kansallista ja EU-tasoista sääntelyä.
– Maailman mittakaavassa nyt kokeillaan täysin uudenlaista ilmastopolitiikkaa, jonka vaikutuksia ei vielä tunneta, kertoo Lassi Ahlvik, Helsingin yliopiston ja Helsinki GSE:n (Graduate School of Economics) ympäristö- ja luonnonvaraekonomian apulaisprofessori.
Ahlvik tutkii ilmastopolitiikan suunnittelua ja sen vaikutuksia yrityksiin ja markkinoihin. Sääntelyllä kannustetaan yrityksiä ja ihmisiä muuttamaan tuotantoaan ja kulutustaan, ja päätöksillä on omat kustannuksensa ja vaikutuksensa. Vaikutusten ymmärtäminen on Ahlvikin työsarkaa.
– Useimmiten ilmasto- ja luontosääntely koskee nimenomaan yrityksiä. Kustannukset jakautuvat kuitenkin lopputuotemarkkinoiden kautta tuotteita käyttäville ihmisille ja työmarkkinoiden kautta työntekijöille.
Isoja kysymyksiä on kaksi: millä tavalla kustannukset kohdistuvat eri ihmisryhmiin, ja keille kustannuksia pitäisi korvata. Datan avulla tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, miten ilmastokriisiä voi torjua reilusti.
– Ettei kävisi niin, että hyvää tarkoittava ja vihdoinkin kunnianhimoinen ilmastopolitiikka pahentaakin eriarvoisuutta.
Tutkimukseen pohjaavia suosituksia
Tämänhetkiset ilmastotoimet johtavat arvioiden mukaan 2,5–2,9 asteen lämpenemiseen, mikä jää kauas Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 tai 2 asteen rajapyykistä. Puhutaan päästökuilusta.
– Nykyiset toimet ovat yhä aivan väärällä tasolla, mutta tavoitteet näyttävät jo positiivisemmilta. Valtioiden tämänhetkisillä tavoitteilla päästäisiin arviolta kahden asteen lämpenemiseen tai hieman sen alle.
Ahlvik kuvaa, että aiemmin jo valtioiden lupaukset olivat liian vaatimattomia suhteessa siihen, millaisia toimia tarvitaan. Nyt vaje on siirtynyt eri tasolle: lupaukset alkavat olla kunnianhimoisia, mutta politiikkatoimet eivät vielä vastaa niitä.
Vihreässä siirtymässä taloustieteen voima piilee Ahlvikin mukaan siinä, että alan tutkijat luovat ja suunnittelevat poliitikkojen käyttöön mekanismeja ja työkaluja sekä lisäävät ymmärrystä niiden vaikutuksista.
– Avaamme sitä, miten työkalut vähentävät päästöjä tai luontohaittaa, miten kustannustehokkaita ne ovat, millaisia tulonjakovaikutuksia niillä on ja miten hyväksyttävinä niitä pidetään.
Tutkitut työkalut pöytään
Aiempi ilmastopolitiikka on Ahlvikin mukaan päästövähennystavoitteiltaan kevyttä verrattuna siihen, mitä on tulossa. Jos muutokseen lähtee ilman tutkimusta ja dataa, on suuri riski, että jotkut jäävät jalkoihin. Päästöjen vähentämiseen tähtäävät säätelytoimet käyvät eri tavoin eri ihmisten kukkaroon.
– Toimivat keinot päästöjen vähentämiseen ovat pääpiirteissään olleet tiedossa vuosikymmeniä. Yhtä tärkeää on tietää, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia milläkin keinolla on.
Tutkimuksen on vaikea ottaa kantaa ihanteelliseen tulonjakoon – se on lopulta poliittinen kysymys. Tutkimus voi kuitenkin tukea poliittisia päätöksiä valottamalla päätösten ja päättämättä jättämisten vaikutuksia.
Oikea data auttaa tuottamaan oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa
Tutkijoilla on paljon tietoa, josta olisi Ahlvikin mielestä hyötyä päätöksenteossa. Monille tutkijoille päätöksenteon arki on kuitenkin vieras. Osittain tutkijan ja päätöksentekijän välistä puuttuu lenkki, joka helpottaisi dialogia ja tutkimustiedon välitystä.
Helsinki GSE:n, Valtion taloudellisen tutkimuskeskus VATT:n ja Tilastokeskuksen datahuonepilotissa dataa koostetaan päätöksenteon tueksi. Tutkimuskäyttöön saadaan uniikkia dataa, jota on yhdistetty Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin ja muihin tietolähteisiin.
Ilmastopolitikassa datahuone voi auttaa esimerkiksi hiilinieluja koskevan sääntelyn suunnittelussa. Jos metsiä ja maatalousmaita säädellään hiilinielujen kasvattamiseksi, datan avulla voi arvioida, keihin maanomistajista vaikutukset kohdistuisivat ja miten kustannuksia voi kompensoida.
Oikea data parantaa päätöksenteon laatua ja edistää tiukan ympäristöpolitiikan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.
– Tutkimuksen avulla ymmärrämme siirtymää entistä paremmin ja saattamalla dataa politiikantekijöiden käsiin voimme päästä ilmasto- ja luontotavoitteisiin oikeudenmukaisesti.
Tiede ja koulutus rakentavat hyvinvointimme. Niihin panostaminen on tulevaisuutemme kohtalonkysymys. Lue lisää siitä, miten tutkimus ja koulutus vaikuttavat yhteiskunnassa ja tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin 2023–2027. #Siksitiede