YK:n kestävän kehityksen komission – niin sanotun Brundtlandin komission – mukaan kestävää kehitystä on toteutettava nyt sen sijaan, että ongelmat jätettäisiin jälkipolville. Kestävällä kehityksellä on sekä ympäristöllinen ja taloudellinen että myös sosiaalinen ulottuvuus.
– Vain ympäristön ja talouden huomioiva kehitys ei voi olla kestävää, Dorothea Breier sanoo.
Breier on kansatieteilijä ja kaupunkikulttuuritutkija Helsingin yliopistossa. Hänen mukaansa sosiaalista ulottuvuutta pidetään usein vähäpätöisenä. Huomiota kiinnitetään enemmän ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Ilman sosiaalista näkökulmaa mitkään pyrkimykset eivät kuitenkaan voi toteutua kestävästi, ja siksi YK onkin nostanut sen yhdeksi kestävän kehityksen mittariksi ympäristön ja talouden rinnalle.
Tutkimuksen näkökulmasta sosiaalinen kestävyys on vaikeasti määriteltävä käsite. YK:n Agenda 2030 tavoitteissa sosiaalinen kestävyys tarkoittaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta, sukupuolten välistä tasa-arvoa, terveyttä ja koulutusta. Sosiaalista kestävyyttä on kuitenkin tutkittu vasta vähän.
– Tutkimuksen vähäisyys saattaa johtua siitä, että sosiaaliseen kestävyyteen on vaikea tarttua, käsitys siitä on usein subjektiivinen. Se on hyvin hajanainen ja monitahoinen ja sitä on vaikea määritellä.
Breier tutkii itse pieniä ruohonjuuritason toimijoita yhdenvertaisuuden, sukupuolisen identiteetin sosiaalisen inkluusion sekä yhteisen toiminnan kautta.
Miten kansalaisaktivismi voi edistää kestävää kehitystä?
Pienten ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen toiminta ja kansalaisaktivismi voivat auttaa saavuttamaan kestävää sosiaalista kehitystä. Kansalaiset voivat omalla toiminnallaan muuttaa yhteiskunnallisia epäkohtia odottamatta jäykkiä viranomaisten päätöksiä.
Breier tutkii muun muassa nuorten aikuisten perustamaa alakulttuurikeskus Loukkoa, joka avattiin vastikään Helsingin Kallioon Castreninkadulle. Loukko on matalan kynnyksen kulttuurikeskus – sosiaalisesti ja fyysisesti esteetön – jonne kaikki ovat tervetulleita taustaan katsomatta.
Loukon periaate on toimia turvallisena tilana ihmisille, jotka muualla saattaisivat tuntea olevansa marginaalissa sukupuolisen suuntautumisensa, sosiaalisten tai fyysisten rajoitustensa tai minkä tahansa muun syyn vuoksi. Turvallisen paikasta tekee periaate, jonka mukaan on kunnioitettava muita kävijöitä.
Loukko tukee kestävää kehitystä
Breier valitsi Loukon tutkimuskohteekseen, koska yhteisön perustana ovat kirkkaat ideat ja ihanteet sekä kriittisyys yhteiskuntaa ja kulttuuri-instituutioita kohtaan. Uusliberaalissa maailmassa nuorilla aikuisilla ei ole kunnollista, puolueetonta, avointa ja esteetöntä paikkaa toimia yhdessä ja yhteisöllisesti.
– Jos sinulla ei ole rahaa lähteä ystävien kanssa istuskelemaan kahviloihin, minne voit mennä? Breier kysyy. – Nuorten aikuisten ei tarvitse syrjäytyä ja joutua turvaverkkojen ulkopuolelle rahattomuuden vuoksi. Loukossa maksat kahvista mitä haluat tai olet maksamatta. Esimerkiksi maanantaikahvila on kaikille avoin, ja se toimii lahjoitusten varassa.
Tavalliset nuorisotalot eivät ole nuoria aikuisia varten, ja niiden toimintaa ohjaa kaupunki tai jokin muu viranomainen. Loukossa kaikki lähtee jokaisesta kävijästä itsestään. Tavoitteena on, että siellä kaikki voivat toimia omilla ehdoillaan mutta toisiaan kunnioittaen ja avoimesti, sukupuoleen, varallisuuteen, rotuun, koulutukseen ja sosiaalisiin kykyihin katsomatta.
Nuorten kaupunkilaisten aktivismi on Breierin mukaan sosiaalista kestävyyttä parhaimmillaan. Loukkoon on kaikki tehty talkootöillä. Tilassa järjestetään kulttuuritilaisuuksia, bändien keikkoja, esteetöntä teatteria, joogaa ja työpajoja. Loukon toimintaa vetää pieni ydinryhmä, ja mukaan on helppo tulla. Avoimuus on kaiken a ja o.
– Paremman yhteiskunnan hyväksi jokainen voi tehdä jotakin. Sen sijaan, että odotetaan viranomaisia ratkaisemaan ongelmat, asukkaat voivat itse tehdä sen nopeammin ja helpommin. Kaikkiin ongelmiin poliitikoilla ja viranomaisilla ei ole edes vastauksia, he eivät välttämättä edes tiedä niiden olemassaolosta, ja siksi tarvitaan ruohonjuuritason toimijoita, kokemusasiantuntijoita, jotka omalta osaltaan ovat luomassa kestävämpää kaupunkikulttuuria.