Ympäristötunteet tarkoittavat tunteita, jotka liittyvät ympäristökysymyksiin. Eniten huomiota saanut ilmiö niistä on ympäristöahdistus. Jos tunteet liittyvät nimenomaan ilmastonmuutokseen, voidaan puhua ilmastotunteista ja ilmastoahdistuksesta.
Tunteet vaikuttavat monimutkaisella tavalla toimintaan ja hyvinvointiin. Ympäristötunteet ovatkin herättäneet kiinnostusta sekä ympäristötoiminnan mahdollisina motivaattoreina että ihmisten vointiin vaikuttavina tekijöinä.
Ympäristötunteista julkaistaan kasvavassa määrin tutkimusta. Suomessa on kansainvälisesti verrattuna sangen rikas ja monialainen tutkimuskiinnostus aiheesta. Oma tutkimustyöni on keskittynyt ympäristöahdistuksen moniin muotoihin ja erilaisten ympäristötunteiden hahmottamiseen. Olen tarkastellut esimerkiksi myös ympäristötunteiden käsittelyä kasvatuksessa.
Maailman ympäristötilanteen kohtaaminen herättää ympäristöahdistusta ja -surua
Tuore tutkimusartikkelini The Process of Eco-Anxiety and Ecological Grief: A Narrative Review and a New Proposal tarkastelee ympäristökriisin kohtaamisen prosessia ja tunteiden roolia siinä. Esitän monitieteisen tutkimuksen perusteella, että maailman ympäristötilanteen kohtaaminen herättää monenlaista ympäristöahdistusta ja -surua. Tunteet voivat auttaa käsittelemään informaatiota ja muutoksia, mutta jos ne jumiutuvat, ne voivat myös lamauttaa.
Prosessimalli lähtee liikkeelle kronologisten vaiheiden kuvauksesta. Puhdas tietämättömyys ympäristökriisin vakavuudesta muuttuu vähitellen puolitietoisuudeksi. Suurin osa ihmisistä kokee ainakin jonkinlaisen havahtumisen elämänsä aikana. Osa pakenee havahtumisen seurauksia ja monet järkyttyvät. Osalla havahtuminen johtaa merkittäviin elämänmuutoksiin.
Prosessimallin ytimessä on kolmen ulottuvuuden vaihe: yritys pärjätä ja muuttua, englanniksi coping and changing. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ihmiset tarvitsevat kolmea laajaa asiaa: osallistavia toimintamahdollisuuksia, tunteiden ja etenkin surun käsittelyä sekä riittävää lepoa ja etäisyyden pitoa. Jos ihminen tekee liian voimakkaasti vain yhtä näistä, uhkaa voimakkaampi ahdistus, masennus tai uupuminen.
Eri ihmisryhmillä on omat haasteensa
Pärjäämisen suhteen on havaittavissa tiettyjä erityishaasteita ja -vahvuuksia eri ihmisjoukoissa.
Vahvasti ympäristöaktivismiin panostavat ihmiset kokevat usein merkityksellisyyttä ja voimaantumista, mutta jos ei ole lepoa eikä tunteiden käsittelyä, uupuminen uhkaa.
Voimakkaasti ympäristösurua kokevat ihmiset voivat vuorostaan ajautua komplisoituneeseen suruun tai masennukseen, jos heillä ei ole mitään lepoa suremisesta eikä toiminta tuo lohtua sekä voimaantumista.
Vahvasti etäisyyttä pitävät ihmiset voivat vältellä ympäristöahdistusta ainakin jonkin aikaa, mutta ristiriita maailman todellisuuden kanssa voi tuottaa merkittäviä psykologisia ja sosiaalisia ristiriitoja. On esimerkiksi vaikea kokea olevansa arvostettu isovanhempi lastenlasten silmissä, jos ei osallistu yhteiseen työhön tulevaisuuden puolesta, ja arvostuksen puute voi ahdistaa.
Tavoitteena transformaatio
Prosessimallin viimeinen osa kuvaa sopeutumista ja muodonmuutosta. Ympäristöahdistuksen ja surun kokeminen voi olla muutosprosessi, jossa ihminen sopeutuu uuteen sosio-ekologiseen tilanteeseen sekä psyykkisesti että käytännöllisesti.
Samat kolme pärjäämisen ulottuvuutta ovat yhä tärkeitä, mutta niiden välillä kykenee liikkumaan tietoisemmin. Surun lisäksi myös muut tunteet saavat enemmän tilaa elämässä, vaikka monet muutokset yhä surettavat. Etäisyyden pito ei ole yhtä syöksähtelevää, vaan ihminen oppii hyödyntämään sitä hallitummin. Esimerkiksi on viisasta pitää joskus vaikkapa päivän tauko ympäristöuutisten seuraamisesta, jotta hermosto ehtii rauhoittua.
Ihmisten tunne-energiat on saatava tukemaan rakentavia muutoksia
Kestävyysmurroksen edistäminen edellyttää sitä, että ihmisten tunne-energiat saadaan tukemaan rakentavia muutoksia. Niin kutsutut positiiviset tunteet ovat tärkeitä motivaation lähteitä, mutta esimerkiksi yhteistoiminnan ilo edellyttää pitkässä juoksussa myös sitä, että yhteisiä menetyksiä käsitellään surun avulla.
Ympäristöahdistuksen ja -surun prosessimalli auttaa ymmärtämään monien tunteiden roolia kestävyysmurroksessa. Lisäksi tarvitaan huomiota myös toisille tunnesävyille, joita prosessimallin tutkimusartikkelissa kyllä mainitaan, mutta niihin ei siellä voida syventyä.
Yksi tärkeä esimerkki on suuttumus tai viha, joka kertoo siitä, että ihmisille tärkeiden arvojen ja rajojen koetaan olevan uhattuina. Ympäristöasioiden ja kestävyysmurroksen sosiaalinen hyväksyntä edellyttää sitä, että vaikeatkin tunteet osattaisiin kohdata ja käsitellä. Tunteiden ymmärrys on esimerkki alueesta, jossa monitieteellinen tutkimus ja myös ihmistieteet voivat tukea muita ympäristötieteitä.