Helsingin yliopiston tutkijat ovat tarkastelleet ja dokumentoineet Helsingin seudun kaupunkikosteikkojen ja -lampien muutoksia 1800-luvulta nykypäivään. Tutkimustulosten perusteella aikojen saatossa muuttuneet kaupunkikosteikot voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan:
-
täysin tuhoutuneet kosteikot, jotka ovat hävinneet tyystin kaupungistumisen tai maankäytöksen muutosten tieltä
-
ekologisilta olosuhteiltaan tuhoutuneet kosteikot, joiden ekologiset ominaisuudet ovat merkittävästi heikentyneet
-
kosteikot, jotka ovat onnistuneet säilyttämään ekologisen toiminnallisuutensa
Kaupunkikosteikot vaikuttavat merkittävästi luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, ilmaston säätelyyn ja kaupunkialueiden kestävyyden edistämiseen. Ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän kaupungistumisen takia tällaisten kosteikkojen suojeleminen ja ennallistaminen on tärkeää, kun halutaan ratkaista ympäristöön liittyviä haasteita ja parantaa asukkaiden elämänlaatua.
Historiallisia muutoksia arvioimalla tutkijat havaitsivat, että tärkeimmät kosteikkoekosysteemejä uhkaavat tekijät pitkällä aikavälillä ovat väestönkasvu, kaupungistuminen, teollistuminen, maankäytön muutokset ja ilmastonmuutos. Ne ovat kytköksissä ja vaikuttavat toisiinsa.
Nopea väestönkasvu, kaupungistuminen ja teollistuminen ovat rasittaneet kaupunkikosteikkoja. Maankäytön muutokseksi kutsuttuun ilmiöön liittyy kaupunkikosteikkojen ojittaminen, pienentäminen tai muuntaminen toisenlaisiksi ympäristöiksi, mikä lopulta johtaa kosteikkojen ja niiden monimuotoisuuden häviämiseen. Se vaikuttaa suoraan kosteikkokasvillisuuteen, mikä puolestaan muuttaa kasvistoa, vaarantaa vesistöjä ja uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi maaperää peittävät asfaltin ja betonin kaltaiset pinnoitteet häiritsevät veden ja kasvualustan välisiä yhteyksiä. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu ja sademäärän kasvu kiihdyttävät rehevöitymistä, mikä aiheuttaa Helsingin kaupunkikosteikoissa hapenpuutetta ja luontokatoa.
– Löydökset korostavat sitä, kuinka tärkeitä tehokkaat toimintatavat ja hoitokäytännöt ovat näiden ekosysteemien suojelemiseksi, kun ottaa huomioon niiden roolin luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa, ilmaston säätelyssä ja asukkaiden hyvinvoinnin lisäämisessä, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Somayeh Alikhani Helsingin yliopistosta.
Alikhanin mukaan tutkimustulokset ovat merkittäviä siksi, että ne tarjoavat uutta tietoa kaupunkikosteikkojen historiasta ja evoluutiosta. Se auttaa lisäämään yhteisön tietoisuutta kosteikoissa aikojen saatossa tapahtuneista muutoksista.
– Tutkimus korostaa sitä, kuinka tärkeää on arvostaa ja suojella kaupunkikosteikkoja niiden ekologisten ja yhteiskunnallisten hyötyjen takia, Alikhani sanoo.
Tietoon perustuvaa päätöksentekoa kaupunkisuunnitteluun
Alikhanin mukaan tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa olemassa olevien kosteikkojen hoidon ja elvyttämisen suunnittelussa. Lisäksi tutkimus auttaa päättäjiä ja kaupunkisuunnittelijoita tekemään tietoon perustuvia päätöksiä kosteikkojen hoidosta, jotka parantavat kaupunkien kestävyyttä ja tekevät niistä entistä viihtyisämpiä ja joustavampia. Tutkimus toimii myös pohjana kaupunkialueiden kestävyyteen ja joustavuuteen keskittyville jatkotutkimuksille.
– Kaupunkikosteikkojen ympäristöhistorian tutkiminen lisää ymmärrystä niiden arvosta kaupunkien menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Se saa asukkaat arvostamaan näiden alueiden ekologisia ja virkistäytymiseen liittyviä hyötyjä, ja kannustaa heitä osallistumaan paikallisiin suojelutoimiin. Lisäksi tämä tutkimus lisää tietoisuutta ja juurruttaa kansalaisiin ajatuksen siitä, että he ovat vastuussa näiden elintärkeiden ekosysteemien suojelemisesta ja vaalimisesta nykyisille ja tuleville sukupolville, Alikhani toteaa.
Alkuperäinen artikkeli:
Alikhani, S., Nummi, P. & Ojala, A. Modified, Ecologically Destructed, and Disappeared – History of Urban Wetlands in Helsinki Metropolitan Area. Wetlands 43, 33 (2023). https://doi.org/10.1007/s13157-023-01671-w
Yhteystiedot:
Somayeh Alikhani
väitöskirjatutkija
somayeh.alikhani@helsinki.fi