Ilmakehän typpeä ilmaiseksi sitovat palkokasvit, kuten herne, härkäpapu ja apila, ovat välttämätön osa tulevaisuuden kestävää ruokajärjestelmää. Kotimaisten palkokasvien käyttöä lisäämällä voidaan edistää samanaikaisesti ympäristön ja talouden kestävyyttä sekä ihmisen terveyttä. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Leg4Life-tutkimushanke on julkaissut aiheesta uuden politiikkasuosituksen.
Tutkija Kari Koppelmäen mukaan edellytys ruokajärjestelmän muuttamiseksi kestävämmäksi on tuotannon paikallisuuden kasvattaminen. Paikallinen ruoantuotanto mahdollistaa vastuun ottamisen ympäristövaikutuksista, ja se pienentää tuotannon ”ulkoistettuja” vaikutuksia. Maatilat voisivat olla myös energian tuottajia energian kuluttajien sijaan. Maatalouden sivuvirtana syntyvä biomassa olisi käyttökelpoista vaikkapa biokaasun tuotannossa. Muutos parempaan ei kuitenkaan ole vain viljelijöiden vastuulla.
Koulutetuimpien, hyvätuloisten ja kaupunkiseuduilla asuvien äitien ruokavalio on raskauden ja imetyksen aikana lähimpänä ravitsemussuosituksia. Sikiövedessä, äidinmaidossa ja varhaislapsuudessa tutuiksi tulleet maut mallintuvat ohjaamaan koko elämänkaaren ruokatottumuksia. Sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa jyrkemmät kuin monissa muissa länsimaissa, mutta tilanteen korjaamiseen löytyy kyllä keinoja, jos niitä halutaan käyttää, kirjoittaa Maijaliisa Erkkola.
Kasvispainotteisemmat ruokavaliot ovat yhä suositumpia ja myös äskettäin päivitetyissä pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa painotetaan lihan käytön rajoittamista ja maidon kulutuksen kohtuullistamista. Helsingin yliopiston tutkimuksessa osoitettiin, että punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen herne- ja härkäpapupohjaisilla elintarvikkeilla takasi ruokavaliossa riittävän aminohappojen saannin eikä vaikuttanut negatiivisesti luuston aineenvaihduntaan.
Helsingin yliopisto on mukana Ruoka-askel -hankkeessa. Sen tavoitteena on kehittää kestävä toimintamalli, joka tukee lasten terveellistä ruokavaliota ja vähentää ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksia varhaiskasvatuksessa. Hankkeessa edistetään ruokakasvatusta, vähennetään ruokahävikkiä ja arvioidaan kasvispainotteisen ruokavaliomuutoksen ilmastovaikutuksia ja taloudellisia vaikutuksia. Tavoitteena on lisätä myös kestävien kalalajien tarjontaa ja tehdä yhteistyötä lasten ja vanhempien kanssa.
Tiesitkö, että esimerkiksi kauran tuottamisesta ylijääviäst akanoista saa liuosta, jota voi käyttää vaikkapa ruokasienirihmaston eli myseelin kasvattamiseen? Myseeliä syntyy Kirsi Mikkosen luotsaamassa MyShroom -hankkeessa Viikin laboratoriossa ja se on esimerkki tavasta torjua maatalouden prosesseissa syntyvää ruokahävikkiä. Sienirihmastosta saatava mykoproteiini sisältää luontaisesti samoja ravintoaineita kuin lihatuotteet. Sitä on helpompi kasvattaa kuin itse sieniä eli sienirihmaston itiöemiä. Ne pärjäävät valotta, huoneenlämmössä ja vähällä vedellä. Niiden kasvattaminen ei siis kuluta juuri mitään. Myseeliä voitaisiin tuottaa ravinnoksi myös suurelle joukolle ihmisiä.