Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2025.
Kuvitellaan kaksi suomalaista, joiden kodit ovat eri ympäristöissä. Maija asuu kumppaninsa ja kuopuksensa kanssa maalla tilavassa omakotitalossa. Naapuriin on matkaa vajaan kilometrin verran, kaupat ovat loitompana kirkonkylässä. Töitä Maija tekee pääosin etänä. Puoliso käy töissä maakuntakeskuksessa ja kuskaa usein kuopusta harrastuksiin.
Kaupungissa asuvan Kallen koti on kuudenkymmenen neliön kerrostaloasunto. Hän ja hänen luonaan vuoroviikoin asuvat alakouluikäiset lapset käyvät kaupassa ja harrastuksissa kävellen, pyöräillen tai raitiovaunulla. Lasten koulu on lähellä, ja töihin Kalle kulkee metrolla. Autoa hän käyttää lähinnä mökkimatkoilla.
Asuminen kattaa noin neljänneksen keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä, arkinen liikkuminen paikasta toiseen lähes saman verran. Millä muulla tavoin kotipaikka heijastuu ekotekoihin tai niiden puuttumiseen?
Hoidetaanko pyörätiet ensi vuonna?
Tiheillä asuinalueilla palvelut ovat lähellä ja autottomuus siten helppo valinta. Ainakin näin voisi luulla.
Apulaisprofessori Sanna Ala-Mantila ryhmineen on havainnut, että auton omistaminen on vähentynyt ainoastaan kaupunkien keskustoissa, niissäkin vain vähän.
— Ilmastonmuutoksen näkökulmasta suhteellisen eli asukaskohtaisen autoilun vähenemisellä ei ole niin paljon väliä. Kun kaupunkien väkimäärä kasvaa, täytyy tietenkin katsoa autoilun absoluuttista ympäristökuormitusta, kun autojen kokonaismäärä kasvaa, Ala-Mantila toteaa.
Suomen ympäristökeskuksen yksikönjohtaja Riikka Paloniemi kertoo ihmisten omaksuvan pyöräilyn ja kävelyn arkeensa, jos se on tarpeeksi helppoa ja houkuttelevaa. Tiheä kaupunkirakenne ei välttämättä tee autottomuudesta rutiinia.
— Esimerkiksi Oulussa pyöräverkkoa kehitetään systemaattisesti. Tämä tekee pyöräilystä vaivatonta ja herättää luottamusta. Silloin on selvää, että ensi vuonnakin voi pyöräillä, Paloniemi toteaa.
Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut tavoitteekseen, että vuoteen 2030 mennessä suomalaiset liikkuisivat matkoistaan keskimäärin 38 prosenttia kävellen tai pyörällä. Vuonna 2021 tähän päästiin Helsingin, Joensuun, Jyväskylän ja juuri Oulun seuduilla.
Rikkaat kuluttavat paljon
Oma auto, kuten suuressa kodissa asuminenkin, valitaan usein silloin, kun siihen on varaa.
— Tulojen merkitys kulutuspäästöihin on merkittävä, Paloniemi toteaa.
Hyvätuloiset kuluttavat runsaasti asuinpaikasta riippumatta. Toisaalta varakkuus antaa yksilölle vapautta tehdä myös ekologisia valintoja, Ala-Mantila muistuttaa.
Palataan esimerkkihenkilöömme, kaupunkilais-Kalleen. Kalle käy mielellään elokuvateattereissa, konserteissa, ravintoloissa, kuntosalilla ja vaateostoksilla kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Niinpä Kalle käyttää rahaa hyödykkeisiin enemmän kuin maaseudulla asuva Maija.
Mahdollisuuksien runsaus kasvattaa Kallen hiilijalanjälkeä. Toisaalta hän autoilee suhteellisen harvoin ja harrastaa paljon ulkoilua ja lähiluonnossa liikkumista lastensa kanssa.
Maijan tavallisin kulttuuriharrastus on kirjastossa käyminen ja lukeminen. Hän osallistuu käsityöryhmään sekä kotipaikkakunnallaan että verkossa.
(Juttu jatkuu kuvan alla.)
Nuoret kirpputorilla
Maaseutu-Maijalla on kasvimaa, ja hän on innokas marjastaja ja sienestäjä. Hän myös suosii lähellä tuotettua ruokaa. Ihmiset sitoutuvat eniten ilmastotekoihin, jotka ovat lähimpänä omaa arkikokemusta.
— Jos omassa naapurustossa tuotetaan ruokaa, paikallinen ruokatuotanto alkaa tuntua omalta asialta, Paloniemi sanoo.
Paloniemi on kestävyystutkimuksissaan todennut, että nuoret ovat monissa arjen ekoteoissa aktiivisia: he lajittelevat tunnollisesti ja ostavat käytettyjä vaatteita. Sen sijaan mielenosoituksiin osallistuminen ei ole nuorten enemmistön tapa toimia.
— Kestävien valintojen valtavirtaistuminen ei tarkoita sitä, että kaikkien tulisi toimia samalla tavalla.
Kaupungit edelläkävijöinä
Yli 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupungeissa, ja trendi kohti suurempia kaupunkikeskuksia näyttäisi jatkuvan, vaikka korona-aikana muutakin povattiin. Kysymykset ympäristöystävällisyydestä ovat kaupunkisuunnittelijoiden jokapäiväisellä agendalla.
— Myös maailmalla kaupungit ottavat edelläkävijän roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa, Sanna Ala-Mantila sanoo.
Monet kaupungit etenkin rannikoilla ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen edetessä ja sään ääri-ilmiöiden yleistyessä. Edistykselliset päätökset ovat tärkeitä, mutta ne heijastuvat ihmisten arkeen melko hitaasti.
— Rakennetun ympäristön muutokset tapahtuvat useiden kymmenien vuosien sykleissä, Ala-Mantila kuvaa.
Mökin lämmitys iso miinus, luontoyhteys plussaa
Talojen lämmitys on Suomessa iso päästöjen lähde. Ilmaston lisäksi yhtenä tekijänä on vapaa-ajan asuminen: Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan yli puoli miljoonaa mökkiä. Mökille ajetaan usein omalla autolla.
Kalle omistaa veljiensä kanssa yhteisen kesämökin Varsinais-Suomessa. Sinne ajaessa päästöjen määrä kasvaa, vaikka Kallella onkin uudehko auto. Kimppakyyti veljien tai ystävän kanssa tasaa tilannetta. Maijan mökki sijaitsee lähellä kotia, joten Maija ja hänen kumppaninsa polkevat mökkimatkan usein pyörällä, jos sää sallii eikä mukana ole isompia tavaralasteja.
Vaikka mökkimatka voi merkitä lisäpäästöjä, mökkeilyllä on usein suotuisia vaikutuksia ympäristöajatteluun. Luontoa pääsee kokemaan itse, osana kokonaisuutta. Samalla voi vahvistua ymmärrys ekologisten valintojen tärkeydestä.
Kaupunkilaisten ja maalla asuvien välinen ero tasoittuu mökkeilyn ansiosta. Pandemia-aikana mökki oli myös monelle etätyöpaikka.
— Monipaikkaisen asumisen ansiosta kaupunkilaiset pysyvät kiinni siinä, että minkälaista on elää maaseudulla, Riikka Paloniemi sanoo.
Lentäen vai maata pitkin?
Kevään edetessä Maija viettää koti-iltaa puutarhaa silmäillen ja kasvukautta odottaen. Kuopus on päässyt jalkapalloharjoituksista kotiin pelikaverin äidin kyydissä ja lukee seuraavan päivän kokeeseen. Koulukeskukseen hän pääsee taksilla.
Kesälomalla Maija aikoo käydä junaretkellä Helsingissä. Taidenäyttelyt ja konsertit houkuttelevat. Yökyläpaikaksi sopii mainiosti aikuisen, pääkaupungissa opiskelevan esikoisen koti. Jonkun uuden ravintolan testaaminenkin kiinnostaisi: esikoinen osaa varmasti suosittaa viihtyisää paikkaa. He myös laittavat ruokaa yhdessä, ja lapsi ilahtuu äitinsä runsaista marja- ja juurestuliaisista.
Kalle puolestaan kävelee leppoisassa kevätkelissä kuntosalilta baariin tapaamaan ystäväänsä. Lapset ovat nyt äidillään, joka asuu samassa kaupunginosassa. Ystävykset suunnittelevat viikonloppureissua Balkanille. Lentomatkat säästävät aikaa — ja antavat samalla ”omaa aikaa”, jota kummallakaan ei tunnu juuri olevan vaativien töiden ja perhe-elämän lomassa.
Liian helppoa ja halpaa
Maija ei aina voi välttää omalla autolla ajamista, mutta mahdollisuus tehdä etätöitä ja kiinnostus omavaraisuutta kohtaan pienentävät hänen päästöjään. Maija lentää hyvin harvoin, ja kodin energiatehokkuuden parantaminen on juuri työn alla.
Joukkoliikennettä suosiva Kalle taas kuluttaa Maijaa enemmän palveluita. Lentäen matkailu pari kertaa vuodessa on hänen suurin ilmastosyntinsä. Lentomatkustaminen on Helsingin vinkkelistä turhankin helppoa ja edelleen edullista vakavaraiselle.
Sanna Ala-Mantila muistuttaakin, etteivät ihmisten lähtökohdat ole samanlaisia. Sosioekonominen tausta heijastuu arjen ratkaisuihin — siihen, mitä pitää normaalina elämänä.
— Ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin päästöihinsä.
Kaikkea ei voi jättää yksilöiden varaan vaan yhteiskunnalla on tärkeä rooli ekologisten valintojen vahvistamisessa. Silti useimmilla on mahdollisuus tarkastella omia arjen tottumuksiaan ja vaikuttaa niihin, asui sitten kaupungissa tai maaseudulla — tai sukkuloi välimaastossa.
Näin tekevät myös esimerkkihenkilömme, maakuntakeskukseen melko usein ajava maakunnan Maija ja sukumökille toisinaan tähtäävä kaupungin Kalle.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.