Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2023.
Kun öljykriisi iski vuonna 1973, suomalaisten arkea rajoitettiin valmiuslain nojalla monin tavoin. Liikenteessä ei hurjasteltu yli kahdeksaakymppiä, ja autoja kiellettiin lämmittämästä sähköllä, jos pakkasta oli vähemmän kuin kymmenen astetta. Asunnoissa ja toimistoistoissa sai olla korkeintaan 20 astetta lämmintä.
Rangaistuksen uhalla asetetut rajoitukset eivät herättäneet ihmeempää vastarintaa.
— Rajoitukset otettiin vastaan kyselemättä. Se saattoi olla sotien perintöä. Oli totuttu siihen, että yhteiskunnan piti toimia yhdessä ja ottaa vastaan ylempää tulevat käskyt, energiamurroksiin perehtynyt yliopistotutkija Kaisa Matschoss arvioi.
Nyt käsillä on uusi energiamurros. Kaasun ja sähkön tuonti Venäjältä on lakannut, ja ilmastonmuutosta kiihdyttävistä fossiilisista polttoaineista pitäisi muutenkin päästä eroon. Erona 1970-luvun öljykriiseihin on kuitenkin se, että nykyinen tietoyhteiskunta on aiempaa haavoittuvaisempi sähkökatkoille. Sähkön kuluttajien rooli ei ole enää passiivinen eivätkä ihmiset enää ota rajoituksia yhtä nöyrinä vastaan. Perustelujen pitää olla kohdallaan.
— Yhteiskuntaa hyödyttävä energiamurros edellyttäisi, että entistä suurempi osa ihmisistä hyväksyy tehtävät toimet. Sen lisäksi ihmisiltä odotetaan myös aiempaa aktiivisempaa roolia.
Tulevaisuudessa häämöttääkin yhteiskunta, jossa kansalaiset ovat muutoksen lähteitä, eivät vain muutosten kohteita, tutkija sanoo.
Kuluttajista tulee sähkön tuottajia
Yksi syy energiademokratian syntymiseen on se, että kuluttajista on tulossa myös sähkön tuottajia. Jo nyt tavallinen kansalainen voi myydä omistamiensa aurinkopaneelien ylijäämätuotantoa sähköverkkoon. Vielä toiminta ei ole kovin laajaa, mutta sen rooli kasvaa aurinkopaneelien yleistyessä.
EU:ssa on asetettu odotuksia myös kansalaisten muodostamille energiayhteisöille, joita on jo alkanut syntyä etenkin Etelä-Eurooppaan ja Saksaan. Energiayhteisö voi tarkoittaa esimerkiksi taloyhtiön tai useiden taloyhtiöiden muodostamaa sähköntuottajien yhteenliittymää.
Vuoden 2019 sähkön sisämarkkinoita koskevassa EU-direktiivissä todetaan, että yhteisöenergia voi ”edistää kotitalouksien energiatehokkuutta ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitushintoja.”
Tulevaisuudessa yhtälöön saattavat liittyä myös sähköautot. Niiden akkuja voisi käyttää varavoimana, joka otetaan käyttöön hetkellisten kulutuspiikkien aikaan.
Jos latauksessa olevat autot luovuttaisivat akuistaan virtaa sähköverkkoon, tällöin ei tarvitsisi ottaa käyttöön kallista ja saastuttavaa hiilivoimaa. Sähkön hinta pysyisi kohtuullisena ja kaikki hyötyisivät. Ainakin Japanissa tämäntyyppisiä järjestelmiä on jo käytössä.
Yleistyä saattavat myös kysyntäjoustopalvelut, joissa ihmiset antavat sähköyhtiöilleen luvan etäohjata sähkönkulutustaan.
— Jos yhtiö huomaa sähköstä tulevan tietyllä hetkellä kallista, se voisi esimerkiksi jäähdyttää pakastimia enemmän sillä hetkellä, kun sähköä on tarjolla enemmän, Matchoss kuvaa.
Sen jälkeen pakastimet voisi ottaa hetkeksi pois verkosta, kun sähkö on kalleimmillaan.
Tekniikka joustavaan järjestelmään on olemassa. Pelkät pakastimet yksinään eivät tietenkään energiajärjestelmää mullistaisi, mutta ennakoivasti voi etäohjata myös lämminvesivaraajia ja lämpöpumppuja. Kun mukaan lasketaan sähköautojen akut ja kansalaisten aurinkopaneelit, pienistä puroista syntyy jo merkittävä mahdollisuus kulutusjoustoon.
Ei tuulta, ei sähköä
Tulevaisuudessa joustomahdollisuuksien tarve kasvaa erityisesti tuulivoiman voimakkaan yleistymisen takia. Kantaverkkoyhtiö Fingrid on arvioinut, että 2020-luvun lopulla Suomen tuulivoimakapasiteetti vastaisi lähes 80 prosenttia vuoden 2020 sähköntuotannosta. Kyse on siis kapasiteetista eikä tuotannosta — jos ei tuule, ei tule sähköä. Säätövoimaa tarvitaan lisää.
— Sähkömarkkinoiden epävarmuus ja ailahtelevuus ovat varmaan tulleet jäädäkseen.
Energiademokratia voi silti vahvistua, Matschoss tuumii.
— Hajautetun energiantuotannon myötä esimerkiksi kotitalouksien tai taloyhtiöiden muodostamat energiayhteisöt saavat poliittista valtaa myös markkinoilla.
Matschoss viittaa tutkimukseen, jonka mukaan politiikkaan tulee muutoksia, jos 3,5 prosenttia ihmisistä alkaa esimerkiksi boikotoida jotakin.
— Voisiko ajatella, että jos 3,5 prosenttia ihmisistä on aktiivisia energiajärjestelmässä, heillä olisi sen verran valtaa, että heitä on pakko kuunnella?
Kaisa Matschoss suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Siirtymä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin on ilmastonmuutoksen hillitsemisen takia välttämätön. Myös Venäjän sotatoimet sysivät energiaharppaukseen.
Suomen ennustetaan olevan sähköomavarainen jo vuonna 2024, pitkälti tuulivoiman ja Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktorin ansiosta.
— Sehän on tosi pian! Media on lietsonut paniikkia katastrofiuutisoinnillaan. Ihmiset selviäisivät talvesta paremmin, jos enemmän viestittäisiin hyvästä kehityksestä. Energian hinnoissa ja saatavuudessa on meneillään väliaikainen shokki.
Siitä Matschoss on kuitenkin huolissaan, miten oikeudenmukaisesti energiamurros toteutuu. Kaikilla ei ole mahdollisuutta asentaa aurinkopaneeleja, ostaa sähköautoa tai virittää älykotia.
Energia voi syventää epätasa-arvoa
Norjan ja Suomen saamelaisyhteisöiden maille on suunniteltu tuulivoimaa asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Norjan korkein oikeus linjasi syksyllä 2021, että voimayhtiö oli rikkonut saamelaisten oikeutta poronhoitoon: tuulivoimalat olivat vaikeuttaneet paikallisten asukkaiden elinkeinon harjoittamista.
Muualla Suomessa puolestaan puidaan tuulivoiman talousvaikutuksia eri alueilla. Tuulivoima tuo suuria kiinteistöverotuloja länsirannikolla, kun taas köyhtyvään ja ikääntyvään Itä-Suomeen voimaloita ei puolustusvoimien tutka-asemien takia ole saanut rakentaa.
Energia voi syventää epätasa-arvoa. Mikä neuvoksi?
— Valtiovallan pitäisi huolehtia, ettei tule ryhmiä, jotka kärsivät kohtuuttomasti tai putoavat kelkasta, koska heillä ei ole mahdollisuutta osallistua energiamurrokseen, Matschoss painottaa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Energiamarkkinoilla kuohuu Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Euroopan maat koettavat helpottaa ongelmia hankkimalla nestekaasuterminaaleja ja jatkamalla ydinvoimaloiden käyttöikää.
Jälkiviisaus on helpompaa kuin ennustaminen, mutta arvioita tulevaisuuden energiasta on silti tehtävä. Väestönkasvu on iso tekijä kulutuksessa, ja sen ennustaminen sujuu varsin hyvin. Myös nykyiset ja rakenteilla olevat suuret voimalaitokset voi ottaa mukaan energiaennusteeseen.
Teknologista kehitystä on sen sijaan vaikeaa arvioida, laskennallisen materiaalifysiikan professori Kai Nordlund toteaa.
— Vielä kymmenen vuotta sitten useimmat olivat sitä mieltä, että aurinkoenergiasta ei tule merkittävää energiamuotoa, koska se on ihan liian kallista.
Myös arviot öljynporauksessa käytetyn vesisärötyksen käyttöönotosta menivät pieleen.
— Vesisärötys on lisännyt öljyntuotantoa ja tehnyt siitä edullisempaa. Tulevaisuudennäkymät muuttuivat, mutta negatiiviseen suuntaan.
Särötys on lisännyt öljyn käyttöä ja siten hiilidioksisipäästöjä ja aiheuttanut esimerkiksi maanjäristyksiä.
Rauta-ilma-akkujen perustekniikka on keksitty jo 1800-luvulla
Erityisen lupaavina Nordlund pitää rauta-ilma-akkuja, joiden perustekniikka on keksitty jo 1800-luvulla. Purkautuessaan rauta-ilma-akku ”hengittää” sisäänsä happea ilmasta ja muuttaa rautaa ruosteeksi. Latautuessaan eli sähkövirtaa saadessaan akku muuttaa ruostetta takaisin raudaksi ja hengittää ulos happea.
Rauta-ilma-akut ovat henkilöautoihin liian raskaita eivätkä vielä riittävän luotettavia.
Kiinnostusta ne silti herättävät, sillä ne voisivat varastoida tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettua sähköä ja toimia säätövoimana vesivoiman tapaan. Tärkeimmät raaka-aineet ovat yksinkertaiset: rauta, vesi ja ilma.
Yksikin tieteellinen läpimurto, jonka teknologia olisi toteutettavissa, riittäisi johdattamaan Maan fossiilittomaan tulevaisuuteen, Nordlund sanoo.
— Pidemmällä aikavälillä uskon, että fuusioenergia voi korvata kivihiilen ja nykyiset fissiovoimalat perusvoiman tarjoajana.