Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2026.
Estetiikan tutkijat pyrkivät ymmärtämään arvonmuodostusta, joten oppiala kytkeytyy kestävyyskeskusteluun monin tavoin.
Varsinkin siitä asti, kun kestävän kehityksen käsite pääsi vuonna 1987 Gro Harlem Brundtlandin YK-raporttiin, sitä on tavoiteltu lukemattomissa sopimus- ja strategiapapereissa globaalisti ja paikallisesti. Estetiikan tutkijoita aihe on kuitenkin kiinnostanut jo aiemmin.
— Ympäristöestetiikan alalla on käyty kestävyyskeskustelua ja tutkittu luonnon esteettistä arvottamista vähintään 1960–70-luvuilta, väitöstutkija
— Kestävyyskeskusteluun on myös pyritty tuomaan uutta esteettisen kestävyyden kategoriaa.
Sen kautta esteettisetkin arvot tulisivat huomioiduiksi, kun ihmisten ja ympäristön hyvinvointia hahmotellaan.
Lumen ja jäätiköiden kryosfääri-estetiikkaa
Keskustelun pitkistä juurista huolimatta mietimme yhä, kuinka ratkaiseva käänne kohti planeetan kestokyvyn huomioimista voisi tapahtua. Estetiikassa on luotu uusia käsitteitä, joilla uusille arvostuksille ja sen myötä kestävyysmurrokselle voisi aueta tilaa, Korpelainen sanoo.
— Tällainen on esimerkiksi filosofi Emile Bradyn kryosfääri-estetiikka, joka tutkii jään, talvisuuden, lumen ja jäätiköiden kokemista ja arvostusta.
Korpelainen itse viimeistelee väitöskirjaa esteettisestä herkkyydestä ja kestävyysmurroksesta. Hän tutkii esteettisten arvojemme muokkautumista ympäristökriisissä sekä kestävyyden ja esteettisyyden kokemusten paikallisluonnetta.
Väitöskirjatutkija Noora-Helena Korpelainen esitelmöi 19.3.2026 estetiikan opiskelijoiden ainejärjestön Estetiikan rajat -luentosarjan vieraana.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.