Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2025.
Kun Etelä-Amerikan sademetsässä tulvii, veden voima on hirmuinen. Silta voi huuhtoutua tulvan matkaan, eikä tietä enää ole. Lapset eivät pääse kouluun vaan joutuvat odottamaan seesteisempää säätä ja korjaustöitä.
Ilmastonmuutos aiheuttaa konkreettisia ongelmia alkuperäiskansoille, kasvatustieteilijä Tuija Veintie kuvaa. Globaalit kriisit osuvat yhteisöihin, jotka muutenkin kärsivät yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta.
Veintie kollegoineen korostaa toivoa. Tutkijoita kiinnostaa kollektiivinen resilienssi, yhteisön kyky selviytyä, oppia haasteista ja vastustaa epäkohtia.
— Tutkimme, miten alkuperäiskansojen 15–25-vuotiaat näkevät tulevaisuutensa ja kuinka he saavat tukea yhteisöistään. Mitä nuoret odottavat?
Koululaitos ei takavuosina juuri tukenut alkuperäiskansojen kulttuureja. Se päinvastoin pyrki sulauttamaan nuoria valtakulttuuriin ja heikentämään siteitä kotiyhteisöihin. Nyt ajattelutapa on muuttunut kunnioittavammaksi ja alkuperäiskansojen tieto pääsee paremmin esiin.
Nuorten naisten ääni
Aiemmin varsin vakaata Ecuadoria ovat viime aikoina koetelleet monet ongelmat. Talous sakkaa, ja väkivaltarikollisuus on yleistynyt. Valoisammille horisonteille on tarvetta.
— Tuomme esiin erityisesti tyttöjen näkökulmaa. Kun epätasa-arvo kasautuu, heikoimmilla ovat usein nuoret naiset, Veintie toteaa.
Elokuun alussa alkuperäiskansatutkimuksen konferenssiin Helsingin yliopistoon saapuu myös monia alkuperäiskansojen edustajia. Yksi pääpuhujista on shuarinkielinen runoilija María Clara Sharupi Jua Ecuadorista.
Veintie toivoo, että alkuperäiskansojen kokonaisvaltainen tiedon filosofia nousisi tiedeyhteisössä entistä paremmin esiin. Se kohentaisi tasa-arvoa ja rikastaisi tieteen näkökulmia. Viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa tarvitaan uusia keinoja.
— Ajattelu avartuu tasaveroisessa keskustelussa, kun rakennamme yhdessä tietoa, ymmärrystä ja ratkaisuja.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.