”Luovuimme luomusta ympäristösyistä”, kertoo tutkija-maanviljelijä Eliisa Malin, joka lukee tutkimuskirjallisuutta traktorissa

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2025. Sen voi myös kuunnella äänijuttuna tai .

Ville on ajanut traktoria siitä lähtien, kun hänen jalkansa ylettyi kytkimelle. Hän on 17-vuotias ja tehnyt palkkatöitä traktorin ratissa jo viisi vuotta. Hän tietää justiinsa, mitä pellolla pitää tehdä, jotta seuraavana vuonna saadaan viljasato.

Mutta se ei riitä. Jos haluaa olla maanviljelijä, pitää myös osata laskea.

— Tärkeintä on osata laskea ja vasta sitten ajaa traktoria, sanoo Villen äiti .

— Villen tekninen osaaminen on huipputasoa. Nyt sitten ruvetaan opettelemaan yrittäjyyttä.

Malin on Vihdissä sijaitsevan Vierelän tilan emäntä. Hän osti tilan vanhemmiltaan miehensä Mika Malinin kanssa vuonna 2007. Hän on neljännen polven viljelijä, ihminen, ”jonka koko elämä on maasuhde”.

Mutta Malinia ahdistaa. Tosiasia on, että vaikka osaisi laskea ja ajaa traktoria, moni maatila ei pärjää. Suomalainen maatalous on kriisissä, Malin toteaa.

1990-luvulla viljasta sai vielä oikeaa rahaa. Rahalla taas saattoi investoida tilaan. Sitten viljan hinta romahti. Vain ne maatilat, jotka käyttivät varojaan järkevästi parempina vuosina, pärjäävät yhä.
— Mutta jos se tsäänssi missattiin ysärillä, siitä maksetaan velkaa yhä.

Vierelässä on kyllä investoitu, kehitetty ja vaikka mitä. Mutta silti.

— Se on iso juttu, kun rupeat selittämään näitä realiteetteja nuorelle kundille. Ville on kyllä nähnyt tätä koko ajan, mutta kun vastuu siirtyy, se onkin eri juttu. Että miksi äitiä valvotuttaa.

Jazzia, runoja ja tapettuja perunoita

Kenties Eliisa Malinia ei valvotuttaisi vuonna 2025, jos hän ei olisi vuonna 1998 rakastunut Mikaan. Pari alkoi seurustella, kun Eliisa oli 16-vuotias. Mika oli kiinnostunut jatkamaan tyttöystävänsä vanhempien tila. Nuorten tie kävi Viikkiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan: Mikasta tuli kasvinviljelytieteilijä ja Eliisasta kasvipatologi.

Malin oli kasvanut peltojen keskellä, mutta myös akateemisen sivistyksen syleilyssä. Hänen vanhempansa olivat paitsi viljelijöitä myös yhteiskuntatieteilijöitä.

— Siitä alkaen, kun menin yliopistolle, tiesin, että tekisin joskus väikkärin.

Gradussaan Malin tutki, miten yhdellä sienellä voidaan estää toisen sienen kasvua perunassa.

Hänellä oli kasvihuoneella tuhat perunaa, joita hän tappoi.

— Minun piti kirjoittaa runoja, koska tuntui niin moraalittomalta tappaa perunoita.

Helpottiko runoilu?

— Joo. Kuuntelin jazzia ja tapoin perunoita. Mutta se oli niin kivaa.

Malinien tilalla ei viljellä perunaa.

— Opin, että ihmisen ei kannata viljellä perunaa tai mansikkaa, koska ne sairastuvat aivan kaikkeen. Ihme, ettei korona ole vielä tarttunut niihin. 

"Se paikka haisi kuolemalta"

Kun Malin valmistui, tuolloinen kasvipatologian professori  kysyi, kiinnostaisiko väitöskirjan tekeminen. Aika oli kuitenkin väärä. Vierelän tilalla tehtiin juuri sukupolvenvaihdos, ja tuore emäntä työskenteli maatilan lisäksi Puutarhaliitossa kasvinsuojeluhankkeessa ja Helsingin yliopistolla maisteriohjelman koordinaattorina.

Vuonna 2008 syntyi Ville ja vuonna 2010 Lotta. Malinia pyydettiin taas väitöskirjatutkijaksi. Tällä kertaa asialla oli Luonnonvarakeskuksessa työskentelevä . Vastaus oli jälleen kielteinen.

— Menin vähäksi aikaa duuniin. Mutta en kestänyt sitä. Se paikka haisi kuolemalta ja toiminnanjohtaja puristi minua perseestä. Sanoin itseni irti.

Jalli kysyi jälleen, josko se väitöskirja. Ei. Malin meni opettajaksi alakouluun. Se oli ihanaa.

— Mutta aloin kaivata oman alani töihin.

Hetkeksi Malin hyppäsi kouluttamaan viljelijöitä kestävästä viljelystä. Sitten Jalli otti yhteyttä taas.

— Että joko nyt tulet. Vastasin, että joo, mitä me teemme?

 "Jäätyisi jo maa, ettei voisi tehdä mitään"

Kun pellolla möyriminen vähenee syksyllä, alkavat maanviljelijän suunnittelutyöt, ostot, myynnit, konehuollot, remontit. Vierelän tila säästää rahaa esimerkiksi sillä, että Mika huoltaa koneet itse.

Koulujen syyslomalla Malinin perheen piti lähteä matkalle, mutta siitä ei tullutkaan mitään.

— Minulle tuli artikkelikommentit, Mika joutui työmatkalle ja Ville pyydettiin navetalle duuniin.

Tällaisina aikoina palautuminen on vaikeaa. Vasta vuodenvaihteen tienoilla tulee väljempää.

— Ihmiset aina ihmettelevät, kun sanon, että jäätyisi nyt jo helvetti tuo maa, että ei voisi tehdä mitään.

Talven syvinä hetkinä Malin palautuu kävelemällä koiran kanssa pimeydessä.

— Kun naapurinemäntä tulee lenkillä vastaan, saatan oikaista metsään niin että suhina vain käy.

Vielä pari vuotta sitten Vierelä oli luomutila. Edellinen sukupolvi oli alkanut kasvattaa luomuviljaa vuonna 1994.

— Tänne muodostui 1990-luvulla luomulaakso. Siitä kirjoiteltiin paljon.

Nyt lähes kaikki vanhan luomulaakson maat ovat Malinien ja naapurin isännän viljelyksessä.

Järjetöntä traktorihommaa

Luomussa on monta hyvää asiaa, Malin to­teaa. On esimerkiksi fiksumpaa suojella viljelyskasveja luonnon omilla keinoilla kuin kemiallisilla torjunta-aineilla. Siitä huolimatta Malinit luopuivat luomuviljelystä vuonna 2023.

Ensimmäinen syy olivat rikkakasvit. Koska luomuviljelyssä ei käytetä kasvinsuojeluaineita, rikkakasveja torjutaan pääasiassa mekaanisesti, siis ajamalla traktorilla pellolla loputtomia määriä. Jos luomuviljelijä valmistaa vaikka syysviljamaita rukiille, hän muokkaa pellon ensin kerran traktorilla, sitten toisen kerran.

— Kolmannen kerran. Neljännen kerran. Syvennät joka kerran vähän. Sillä tavalla on tarkoitus tappaa rikkakasvit.

Mutta auta armias, jos traktorirumban jälkeen sataakin vettä. Rikkakasvit juurtuvat heti uudelleen.

— Olet kuluttanut konetta, kuluttanut miestä ja kuluttanut ihan jäätävän määrän fossiilisia polttoaineita. Se oli järjetöntä ja uuvuttavaa. 

Rikkakasvit saivat monessa paikassa yliotteen, eikä pelto lopulta tuottanut juuri mitään.

Jatkuva traktoriralli myös turmelee maata. Maan tiivistyminen häiritsee mikrobistoa ja heikentää satoa. Toistuvasti paljaaksi kynitty pelto myös päästää hiilen taivaalle ja ravinteet vesiin.

— Sanon aina, että luovuimme luomusta ympäristösyistä. Ympäristöystävällisin vaihtoehto ei välttämättä ole se, joka on totaalisen kemiaton, Malin selittää.

Kasvinsuojelun pitäisi lähteä peltoekosysteemin kokonaisvaltaisesta tukemisesta, hän katsoo. 

— Tässä on työkalupakkisi. Tee se niin, että häiritset mahdollisimman vähän.

Jos juolavehnä on villiintynyt, Malinit voivat tehdä pellolle glyfosaattikäsittelyn. Se nollaa tilanteen.

— Sitten voimme taas tukea ja huoltaa maata. Yritämme omaksua luomumenetelmiä tavanomaiselle puolelle, risteyttää näitä kahta.

"Suut kiinni, äiti synnyttää!"

Luomusta luopumiselle oli toinenkin syy, juuri se, jolla nuori Ville saa rassata päätään, jos päätyy jatkamaan vanhempiensa tilaa: raha. Luomutuotteille ei löytynyt ostajia.

— Markkina on täynnä. Meidän kuluttajakäyttäytymisemme ei ole muuttunut siihen suuntaan, että luomulle olisi enemmän kysyntää.

Vaikka Vierelän tila on luopunut luomusta, ympäristöystävällinen maatalous ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat Eliisa Malinille sydämenasioita. Hänen tekeillä oleva väitöskirjansa käsittelee sitä, miten viljelijät suhtautuvat kasvinsuojeluun ja ekologisesti kestävään viljelyyn.

— Tutkin, mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten viljelijät tekevät päätöksiä kasvinsuojelusta.

Samalla, kun kasvipatologi Malin istuu traktorin hytissä odottamassa, että lava täyttyy puidusta viljasta, hän lukee yhteiskuntatieteitä, tieteenfilosofiaa ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä käsittelevää kirjallisuutta.

— Se on tehnyt minusta paremman ihmisen. Pystyn ymmärtämään paremmin, miksi ihmiset toimivat, kuten toimivat, ja hyväksymään sen. Olen ollut nuorempana aika mustavalkoinen.

Maanviljelijän päivässä on vähän tunteja, ja vielä vähemmän niitä on väitöskirjaa työstävän perheenäiti-maanviljelijän päivässä. Kun Malin puskee tekstiä tietokoneelleen, hän ilmoittaa lapsilleen, että nyt suut kiinni, äiti synnyttää.

— Kun minä teen, minä teen. En oikeastaan ollenkaan räplää kännykkää. Illalla katson Instagramista, onko lapsilta tullut julkaisuja.