Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2025.
Maailman jätevesistä vain viidesosa käy läpi puhdistusprosessin, eikä käsitellystä vedestäkään saada likimainkaan puhdasta. Jos haluamme suojella ympäristöä, on siis mietittävä myös jätteiden syntyä.
Millaisia lääkkeitä kannattaisi suunnitella, kun osa niistä aina päätyy ympäristöön? Yksi vastaus on professori Klaus Kümmererin ryhmän patentoima versio antibiootti siprofloksasiinista. Se hajoaa luonnossa, eli aktiivisessa muodossa olevaa antibioottia ei jää ympäristöön. Yksi iso hyöty on, että mikrobeille ei jää antibioottiresistenssin kehittämisen mahdollisuuksia.
— Halusimme osoittaa, että näinkin voi tehdä. Tällainenkin bisnesmahdollisuus on olemassa, Kümmerer sanoo.
Hän työskenteli aiemmin ympäristökemian alalla, muun muassa mittasi haitallisia kemikaaleja luonnosta, mutta halusi sitten ryhtyä miettimään laajempaa kuvaa. Kestävä kemia on sitä.
Kierrätys ei riitä
Kiertotalous ei välttämättä ole kestävää, sillä kierrätys syö energiaa ja usein myös kemikaaleja, professori sanoo. Samaa kertovat termodynamiikan lait: energiaa ei synny eikä hajoa, mutta osa käytetystä energiasta menee aina hukkaan. Niinpä kierrätys ei riitä. On vähennettävä tuotantoa.
Se onnistuu esimerkiksi uusia yritysmalleja luomalla. Eräässä Kümmererin tutkimuksessa desinfiointiainetta tuottava yritys sai tuottonsa siitä, että se ylläpiti sairaalan hygieniatasoa — ei siis tuotteensa myynnistä. Tulos oli, että desinfiointiaineen kulutus sairaalassa puolitettiin hygienian kärsimättä. Tämä onnistui muun muassa koulutuksen avulla.
— Einstein sanoi, että fiksu ihminen ratkaisee ongelmia. Viisas ihminen ehkäisee niitä, Kümmerer vertaa.
Kestävän kemian professori Klaus Kümmerer vihittiin toukokuussa Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Hän työskentelee Leuphana-yliopistossa Saksan Lüneburgissa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.