Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 04/2025.
Kuten kaikilla Helsingin yliopiston tuoreilla professoreilla, myös ympäristögeokemian professori Tom Jilbertillä on edessään juhlaluento 28.5. Siinä hän puhuu yhteisön merkityksestä ympäristötieteessä.
Jilbert on erikoistunut akvaattisiin systeemeihin kuten Itämereen ja järviin, ja parhaillaan hänellä on työpöydällä tutkimushanke hiilen kertymisestä järvien pohjiin.
— Järvisedimentit voivat toimia hiilinieluina metsien lailla, professori sanoo.
Aiheesta ei kuitenkaan ole paljon tietoa, vaan tutkimus on Suomessa toistaiseksi keskittynyt fosforin ja typen kiertoon. On uutta sisällyttää tarkasteluun hiili.
— Käytössämme on sedimenttinäytteitä vuosikymmenten ajalta, yli 200 suomalaisesta järvestä.
Tuhansien järvien maan valveutuneet asukkaat
Jilbertistä on kiinnostavaa, kuinka hyvin tuhansien järvien maan asukkaat ovat selvillä sisävesien vedenlaadusta ja rehevöitymisestä.
— Kaikki tietävät, että Suomessa on paljon järviä. Mutta suomalaiset itse tietävät myös maatalouden ravinnekuormituksesta, valumien aiheuttamasta rehevöitymisestä, happikadosta. Se juuri on ympäristögeokemiaa.
Huolesta huolimatta järviä katsotaan usein luonnonmaisemana, ei alueina, joihin vaikutamme. Jilbertin tutkimushanke korostaa, miten suuri ihmisen vaikutus on.
Professorin viesti mökkikansalle on selkeä: tarvitaan sekä tekoja että kärsivällisyyttä. Jos jokainen mökkiläinen huolehtii jätevesistään, sillä on iso vaikutus. Yhdessä vuodessa ei kuitenkaan voi korjata sellaista, mikä on tärvelty 30 vuodessa.
— Se on luonnon sääntö.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.