Tenon lohet pienenevät – nopea evoluutio näkyy geeneissä

Koiraslohet tulevat sukukypsiksi aiemmin ja jäävät pienemmiksi kuin ennen, ja se näkyy niiden geeneissä. Tämä osoitettiin , jossa tarkasteltiin Tenojoen lohen suomunäytteitä yli 40 vuoden ajalta ja tutkittiin geeniä, joka määrittää lohen sukukypsyyden kehittymistä ja lohen kokoa. Tulosten mukaan ‟ison lohen geenimuoto” on käymässä Tenojoen lohikannassa harvinaisemmaksi, kun taas ‟pienen lohen geenimuoto” yleistyy.

, ja tutkijoiden yhteisjulkaisu julkaistiin  -tiedesarjassa. Tutkimus sekä sitä esittelevä valokuva Tenon lohista valittiin myös lehden marraskuun numeron .

Tutkimusryhmän osoitti, että lohen sukukypsyysikä on laskemassa ja kudulle palaavien lohien koko pienenee. Ryhmä on aiemmin löytänyt tietyn geenin, nimeltään Vgll3, joka elvästi lohen sukukypsyysikään. Geenistä tunnistettiin kaksi muotoa eli alleelia, jotka määräävät lohen tulevan sukukypsäksi joko myöhään ja isokokoisena tai aikaisin ja pienikokoisena. Mitä useamman merellä vaelletun vuoden jälkeen lohi tulee sukukypsäksi ja palaa kotijokeensa kutemaan, sitä suurikokoisempi se on.

Muutos geeneissä kertoo evoluutiosta 

– Aiempi tutkimuksemme osoitti, että lohen sukukypsyysikä alenee. Nyt halusimme nähdä, näkyykö muutos myös lohen perimässä eli onko kyseessä myös evolutiivinen muutos, kertoo akatemiaprofessori Helsingin yliopiston .

– Jos havaitsemme lohen koon pienenevän, emme voi vielä olla varmoja, että kyse on evoluutiosta. Sen selvittämiseksi on tutkittava, onko muutos myös geneettinen. Nyt se on osoitettu ja voidaan sanoa, että todistamme evoluutiota vauhdissa.

Lohen koko voi vaihdella erilaisista syistä. Yksi mahdollisuus on normaali vaihtelu tai väliaikainen muutos, joka johtuu esimerkiksi hormoneista. Geneettinen muutos tarkoittaa, että lohen koon pieneneminen ei ole vain normaalia tai tilapäistä vaihtelua, vaan muutoksella on evolutiivinen tausta. Suureksi kasvaminen ei ole lohelle enää yhtä hyödyllistä kuin aiemmin, ja lohi on näin sopeutumassa uuteen tilanteeseen.

Evoluutio ei vie miljoonia vuosia

– Tämä tulos murtaa osaltaan vanhaa myyttiä, jonka mukaan evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia aikaa toimiakseen, sanoo , tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja Luonnonvarakeskuksesta ja Turun yliopistosta.

– Optimistisesti voidaan ajatella, että lohella on toivoa, koska se kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Toisaalta taas tämä on huono uutinen kalastajille, jotka haluaisivat saaliikseen suuren lohen ja pyrkivät pääsemään niin sanottuun ‟20 kilon -kerhoon”. Suuria lohia on tulevaisuudessa luultavasti aiempaa vähemmän, ellemme kykene tunnistamaan muutokseen vaikuttavia syitä ja puuttumaan niihin.

Pienuudesta on lohelle etua

Czorlichin väitöskirjatyön seuraavassa osassa tarkastellaan muutoksen syitä. Vaikuttaa siltä, että lohen selviytymismahdollisuudet pitkällä merivaelluksella ovat aiempaa huonommat esimerkiksi kalastuksen, ympäristön muutosten tai muiden syiden takia, ja siksi lohen kannattaa parantaa henkiinjäämisen todennäköisyyttä palaamalla kotijokeensa nuorempana ja pienempänä.

Tutkimuksessa hyödynnetyt lohen suomunäytteet ovat peräisin Luonnonvarakeskuksen pitkäaikaisesta . Näytearkistoon on tallennettu yli 150 000 suomunäytettä, joita vapaaehtoiset paikalliset kalastajat ovat keränneet 1970-luvulta alkaen Tenojoen lohisaaliista. Suomuista on määritetty lohikannan ikärakenne ja niistä on eristetty dna geneettiseen tutkimukseen.

Alkuperäinen julkaisu:

“,” Nature Ecology and Evolution

Yhteystiedot:

Craig Primmer

Akatemiaprofessori

Helsingin yliopisto



0503116374

(Haastattelut suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi)

Craig Primmer

Jaakko Erkinaro

Tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus Luke



0295327871

(Haastattelut suomeksi ja englanniksi)

Jaakko Erkinaro  



Tutku Aykanat

Tutkijatohtori

Helsingin yliopisto



+358503108974