Siperian tulipallo tutkittiin

16.12.2013
Tšeljabinskin kaupunki koki viime talvena, millaista jälkeä ilmakehään törmäävä asteroidi saa aikaan. Tutkijat selvittivät murikan matkaa Marsin takaa.

Länsi-Siperiasta levisi viime helmikuussa maailmalle nettivideoita asteroidin tuhoutumisesta ilmakehässä. Savuvana oli näyttävä, ja paineaalto rikkoi tuhansia ikkunoita ja romahdutti sinkkitehtaan katon. Noin 1600 ihmistä loukkaantui.

Marraskuinen Science-lehti kertoi lisää tästä Tšeljabinskin miljoonakaupunkiin päätyneestä murikasta, jonka läpimitta oli noin 20 metriä.

Lentoratalaskelmia Kumpulassa

Asteroidin alkuperä selvitettiin kansainvälisessä yhteishankkeessa, johon Helsingin yliopisto osallistui muun muassa Venäjän tiedeakatemian ja NASAn rinnalla.

Tutkijat kävivät paikan päällä haastattelemassa silminnäkijöitä, dokumentoivat meteoriittilöytöjä sekä kalibroivat lukuisia videoita ja kuvia, joita törmäyksestä oli saatavilla. Kootun aineiston perusteella saatiin lasketuksi asteroidin lentorata.

– Ratatiedon avulla pystyimme arvioimaan, mistä asteroidi on päätynyt osaksi lähiasteroidipopulaatiota, Kumpulassa fysiikan laitoksella työskentelevä tutkijatohtori Mikael Granvik sanoo.

Granvik laski, että möhkäle lienee lähtöisin Marsin ja Jupiterin välissä olevan asteroidien päävyöhykkeen sisäreunasta. Meteoriittianalyysissa selvisi, että asteroidi oli matkannut avaruudessa itsenäisenä kappaleena vain noin 1,2 miljoonaa vuotta.

Ero emosta Maan tuntumassa?

Granvikin supertietokonelaskelmat osoittavat, että on olemassa polkuja, joita myöten asteroidi ehtii muutamassa sadassatuhannessa vuodessa päävyöhykkeestä radalle, joka päätyy Tšeljabinskiin. Todennäköisesti matka on kuitenkin kestänyt huomattavasti kauemmin – alkutaival osana emoasteroidia.

Siperiaan päätynyt kappale on ehkä irronnut emoasteroidista jonkin aikaisemman Maan lähiohituksen aikana. Loppuosa emosta saattaa yhä kiertää Aurinkoa osana lähiasteroidipopulaatiota.

Törmäys aurinkokunnan alkuaikoina

Tšeljabinskin löytöjä tutkittiin myös Helsingin yliopiston sirontalaboratoriossa. Tutkijatohtori Tomas Kohoutin kumppaneineen tekemissä analyyseissä kävi ilmi, että mineraalikoostumukseltaan samanlaisten kappaleiden spektrit voivat erota toisistaan huomattavasti. Erot saattavat juontua Aurinkokunnan alkuajoilta, jolloin asteroidi olisi kokenut suuren törmäyksen.

Kaiken kaikkiaan Tšeljabinsk opetti, että avaruuden kivimäisiä ja hiilipitoisia asteroideja on oletettua vaikeampi erottaa toisistaan. Venäjän murikan lähtöseuduilla Marsin takana saattaakin sijaita spektriltään hiileen viittaavia asteroideja, jotka ovat todellisuudessa kivimäisiä. Tällaisten hiilijärkäleitä muistuttavien asteroidien ei ole aiemmin otaksuttu kuuluvan niin kutsuttuun Flora-asteroidiperheeseen, johon Tšeljabinskin asteroidi kuului.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys