Saderintama toi runsaasti metsätuholaisperhosta Suomeen – ilmoita havaintosi lehtinunnasta

Suomeen on viime yön saderintaman mukana saapunut perhosharrastajien tekemien havaintojen perusteella suuria määriä Euroopan pahimpiin metsätuholaisiin kuuluvaa lehtinunnaa ja mukana on ensimmäistä kertaa ollut myös lajin naaraita, mikä mahdollistaa lajin nopean leviämisen Suomeen.

Lehtinunnanaaraita on havaittu vahvistettujen tietojen mukaan kymmeniä yksilöitä ainakin Hankoniemellä, minkä perusteella perhosia voi olla Suomessa tuhansittain.

– Perhosia tuli aamuyöstä sateen tauottua kymmeniä noin tunnin ajan, jonka jälkeen vaellus oli ohi kertoi viime yönä Hangossa perhosia pyytämässä ollut Lassi Jalonen Suomen Perhostutkijain Seurasta.

– Viime yönä vallinneen säätilan perusteella perhosia voi olla saapunut Suomeen koko eteläisen rannikkoalueen leveydeltä, kertoo museomestari Jaakko Kullberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa. Lajin naaraat munivat yleensä kerralla 250–400 munaa, mutta pahimmillaan munia voi olla jopa 1500.

Lehtinunna

Lehtinunna (Lymantria dispar) on suurikokoinen yökkösmäisiin perhosiin kuuluva villakaslaji, jonka karvaiset ja myrkylliset toukat syövät etelämpänä ajoittain lehtimetsiä jopa kokonaan paljaiksi. Lähimmät paljaaksisyönnit tunnetaan Latviasta, mutta tältä kesältä on huolestuttavia merkkejä ollut havaittavissa mm. Viron Saarenmaalta, miltä suunnalta viime yönä Suomeen saapuneet yksilöt myös ilmeisesti ovat peräisin. Naaraat istuvat usein näkyville valaistuille paikoille ja saattavat tällöin laskea istuessaan 3–5 cm kokoisia munastoja, jotka ne peittävät kiiltävänruskealla karvamaisilla peräpään suomuillaan. Piikkimäiset suomut ovat pistäviä ja myrkyllisiä ja saattavat aiheuttaa allergisia oireita.

lehtinunna naaras ja koiras, Jaakko Kullberg/Luomus

Lehtinunna-koiras (yllä) ja naaras

Lehtinunna on dimorfinen laji eli naaras ja koiras ovat täysin erinäköiset. Siipiväliltään (35–50 mm) selvästi pienemmällä ja yleisväritykseltään ruskealla koiraalla on suuret sulkamaiset tuntosarvet. Helposti tunnistettavat naaraat (50–85 mm) ovat siiviltään kellertävän valkoisia, joissa muutamia selväpiirteisiä mustia kuvioita. Kuvioinnin voimakkuus vaihtelee paljon. Naaras on koirasta pidempisiipisempi, istuessaan pituudeltaan noin 40–50 mm pituinen ja varsinkin sen takaruumis on massiivinen.

Lehtinunnan koiraita on 2000-luvulla tavattu etelärannikolla lähes vuosittain – yhteensä muutamia kymmeniä yksilöitä. Lehtinunna on alkuperäinen laji Etelä- ja Keski-Euroopassa ja esiintyy läpi Etelä-Siperiassa aina Japaniin saakka. Laji on erittäin haitallinen vieraslaji Pohjois-Amerikassa. Sitä pidetään yhtenä pahimmista ja pelätyimmistä metsätuholaisista ja se on aiheuttanut eripuolella levinneisyysaluetta suuria lehtimetsien paljaaksi syöntejä. Länsieurooppalaiset naaraat eivät tutkimuksien mukaan juuri lennä, mutta itäeurooppalaiset ja siperialaiset naaraat voivat vaeltaa pitkiä matkoja sopivissa olosuhteissa.

Lajin levittäytymistä Suomeen on pitkään pelätty ja pelko on ollut aiheellinen. Mihinkään paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä, sillä lehtinunna on meillä pohjoisrajallaan ja se tuskin on vielä suureksi vaaraksi täällä. Ilmaston lämpiäminen kuitenkin lisää lajin kykyä aiheuttaa metsätuhoja – erityisesti, jos metsiä vaivaa jokin muu stressitekijä, kuten kuivuus tai ilmansaasteet. Lajin lähisukulaisen havununnan, joka myös on suuresti runsastunut Suomessa, on jo havaittu aiheuttaneen kuusella paikallisia metsätuhoja.

Tarkempi kuva vaelluksen laajuudesta ja siitä kuinka kauas sisämaahan se ulottui, saadaan vasta, kun perhosharrastajat raportoivat pyydyksiinsä saapuneista yksilöistä. Myös yleisöltä pyydetään havaintoja ja tarkkaavaisuutta lehtinunnanaaraiden havaitsemiseksi, koska laji on merkittävä tuholainen. Naaraat ovat istuessaan noin 40–50 mm pituisia ja herättävät huomiota vaaleudellaan.

Havainnot voi ilmoittaa Suomen Lajitietokeskuksen tietokantaan (laji.fi/vihko) ja havaitusta perhosesta on hyvä ottaa valokuva ja liittää se havainnon yhteyteen. Suomen Lajitietokeskuksen sivuilta löydät myös lehtinunnan lajikuvauksen.

Lisätietoja:
Museomestari Jaakko Kullberg
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
puh. 050 328 8886

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys