Venäjän ja Suomen välisiin energiahankkeisiin ei kytkeydy samanlaista kiristyksen uhkaa kuin Ukrainassa tai Baltiassa, arvioi Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin ja Aleksanteri-instituutin tutkija Sakari Höysniemi. Poliittisten virtausten muuttuessa Venäjä voi kuitenkin terästää ulkopolitiikkaansa vaikkapa polttoaineiden hintoja korottamalla.
Länsimaiden pakotteet ovat saaneet Venäjän kääntymään Aasian suuntaan.
— Rosatom solmi juuri Kiinan kanssa sopimuksen, joka päästää vieraan valtion ensi kertaa käsiksi Venäjän uraanivaroihin, Höysniemi kertoi tutkijoiden ja kansanedustajien Tutkas-seuran tilaisuudessa eduskunnassa 6.4.
Aasian-käänne tekee Itämeren alueen ja EU:n energiahankkeista yhä tärkeämpiä Suomelle, tutkija sanoo ja kehuu esimerkiksi yhteispohjoismaista energiapörssiä, Nord Poolia.
Kannattako haitat siirtää rajan taa?
Höysniemi korostaa energiakeskustelun nivomista vastuullisuuskysymyksiin. Koska ilmastonmuutostyö tarkoittaa Suomelle hiilen, öljyn ja kaasun tuonnin vähentämistä, se palvelee myös turvallisuuspolitiikkaamme.
On houkuttelevaa mutta väärin ja turvallisuudenkin kannalta typerää unohtaa, että luonnonvarojen käytöllä on sosiaaliset ja ekologiset vaikutuksensa myös itärajan takana.
— Pitää miettiä, tunnistammeko venäläisten epäsuorat vaikutuskeinot ja perustuvatko Venäjään liittyvät energiapäätökset tutkittuun tietoon ja laajaan yhteiskunnalliseen hyväksyntään.
Uutinen ilmestyi Yliopisto-lehdessä Y/04/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.