EU-maissa vuosittain kertyvästä mäskistä koottu vuori painaisi puolen miljoonan norsun verran, elintarvike-ekonomi Pauliina Piuhola laskee. Vuoria ei kuitenkaan näy. Mihin panimot siis hautaavat maltaansa? Mitä oluen panemisen valtavalle sivuvirralle tapahtuu? Pienpanimoiden yleistyttyä nämä kysymykset tulevat kaupungeissakin yhä lähemmäs.
Ravinteikas mäski hyödynnetään tavallisimmin rehuna, Piuhola sanoo. Hän toivoisi, että edes osa kuitu- ja proteiinipitoisesta tähteestä jalostettaisiin suoraan ihmisten ruoaksi.
Panimoiden sivuvirta käyttöön uudella fermentoinnin tekniikalla
— Kun selvitin mäskipohjaisia tuotteita koskevia asenteita, 96 prosenttia vastaajista sanoi olevansa niistä kiinnostunut, mäskin mahdollisuuksiin jo gradussaan perehtynyt Piuhola kertoo.
Mäskillä terästetty granola pärjäsi myös gradututkielman makutesteissä. Nyt Piuhola tutkii aihetta Viikin kampuksella, Mäsli-tiimissä, joka on yksi Viikki Food Design Factoryn hankkeista.
— Mäskin hyödyntämisessä ongelmana on ollut pilaantuvuus ja hankala rakenne, mutta me olemme löytäneet ratkaisuja molempiin.
Korppuja, granolaa, välipalapatukoita ja muita tuotteita mäskistä kehittelevän tiimin ytimeen kuuluu Piuholan lisäksi elintarviketieteilijä, mikrobiologi Lari Pihlanjärvi. He jalostavat panimoteollisuuden sivuvirtaa uudella fermentoinnin tekniikalla.
Ensi maistiaiset granolaa on jo ehditty nauttia ja ensimmäinen yhteistyöpanimokin on löytynyt. Kehitystyö jatkuu maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan prosessilaboratoriossa