Oppeja menneisyydestä: Kasvien tuottavuus ja eläinten lajirikkaus yhteydessä viimeiset 20 miljoonaa vuotta

Läpi vuosimiljoonien suurten nisäkkäiden lajirikkaus on perustunut kasvien
primäärituotantoon eli vihreän biomassan määrään. Kun jääkausi alkoi ja ihmisten vaikutus ympäristöön lisääntyi, tämä yhteys muuttui. Tutkijajoukko käytti laajaa maailmanlaajuista fossiiliaineistoa tutkiakseen, miten maanisäkkäiden lajimäärä oli menneisyydessä yhteydessä kasvillisuuden muutoksiin. Tulokset julkaistiin äskettäin kansainvälisessä “Proceedings of the National Academy of Sciences” -lehdessä.

Ihmiskunta käyttää kasveja ruoaksi, vaatetukseen, rakentamiseen ja polttoaineeksi. Niillä myös ruokitaan kotieläimet. Mutta miten kasvillisuus ja kasvillisuuden muutoksen vaikuttavat nisäkkäiden evoluutioon? Tätä on tutkittu paljon myös Helsingin yliopistossa geotieteiden ja maantieteen laitoksella.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin keskeisten suurten nisäkäslajien lajirikkaus pohjoisella pallonpuoliskolla viimeisen 20 miljoonan vuoden aikana. Vertailuaineistoksi kerättiin kasvifossiiliaineisto, jonka avulla selvitettiin eri aikakausien vihreän biomassan määrää.

Tulokset hätkähdyttivät: ”20 miljoonan vuoden ajan, aina jääkausiaikaan asti, nisäkkäiden lajimäärä oli yhteydessä kasvien tuottavuuteen”, sanoo tutkija Jussi T. Eronen Helsingin yliopistosta. “Tämä ei ole yllättävää, vaan se, että nykyhetken vastaavat luvut ovat aivan eri tasolla”, hän jatkaa. Jääkausiajan alkaessa kasvien tuottavuus laski ilmasto kylmetessä, mutta samaan aikaan ihmisen suku ilmestyi kuvaan. Jääkausiajan lopulla suurten nisäkkäiden määrä romahti, valtaosin ihmisen metsästyksen ja toiminnan seurauksena.

Ihmiskunta käyttää biomassasta 30 prosenttia

Nykypäivänä nisäkkäiden lajimäärä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on paljon alhaisempi kuin menneisyydessä. Euroopassa on vain 51 suurta nisäkäslajia. Ainoastaan Afrikassa ja osassa Aasiaa on enää samanlaisia lajimääriä kuin menneisyydessä vaelsi Euroopassa. Osittain syyllinen on kylmempi ilmasto kuin 10 miljoonaa vuotta sitten.

”Nykyään Ihmiskunta käyttää suuren osan maapallon vihreän biomassan tuotannosta, noin 30 prosenttia. Tämä jättää vähemmän eläimille”, sanoo Eronen.

“Menneisyyden tutkimuksessa on aina omat epävarmuutensa”, Eronen muistuttaa, “mutta selvää on, että nykyisessä ihmisen maailmassa ekologiset vuorovaikutukset toimivat eri lailla.”
Tutkimus toteutettiin kansainvälisenä yhteistyönä, jossa oli mukana tutkijoita Senckenbergin luonnonhistoriallisesta museosta, Senckenbergin biodiversiteetti- ja ilmaston tutkimuksen laitoksesta, Frankfurtin yliopistosta, Leipzigin yliopistosta, Helsingin yliopistosta, Yhdysvalloista (Brown University sekä Stony Brook University) sekä Britanniasta (University of Bristol).

Tutkija Jussi Eronen lähti vuonna 2014 Marie Curie -tutkijavaihtoon Frankfurtiin, tavoitteena oli selvittää syvällisemmin miten kasvillisuus ja kasvillisuuden muutoksen vaikuttavat nisäkkäiden evoluutioon. Saksassa Eronen työskenteli biologien sekä ilmasto- ja kasvimallintajien kanssa pohtien miten nykymaailma eroaa menneestä. Työssä hyödynnettiin myös Helsingissä ylläpidettävää laajaa fossiilinisäkästietokantaa (http://www.helsinki.fi/science/now/).

Artikkeli: Twenty-million-year relationship between mammalian diversity and primary productivity

Lisätietoja:
Tutkija Jussi T. Eronen, jussi.t.eronen@helsinki.fi, p. +358 40 7622985