Nyhtökauran kehittäjä Reetta Kivelä: ”Innovaatioita ei synny, jos mikään ei huoleta”

Suositun kaurakeksinnön taustalta löytyy pitkäjänteistä tutkimustyötä, palkittu väitöskirja ja monta matkaa Kiinaan laukku täynnä kaurajauhoja. Helsingin yliopiston Vuoden Alumni 2018 haluaa puhua tasa-arvon puolesta.

Haaste tuli syksyllä 2014. Yrittäjä Maija Itkonen taivutteli silloin lapsuudenystäväänsä, tutkija Reetta Kivelää kokeilemaan, pystyisikö kaura-asiantuntija valmistamaan leikattavaa ja paistettavaa ”kauralihaa”. Kivelä otti haasteen vastaan, ja joulun aikaan hänen kotikeittiössään valmistui kaurasta tehty, rakenteeltaan schnitzelmäinen, ruskistuva kasvispihvi.

Kolme vuotta myöhemmin Gold&Green Foods -startup-yhtiön kehittämä kaurapohjainen kasvisproteiini Nyhtökaura on Suomen luultavasti kaikkien aikojen hypetetyin elintarvike. Nyhtökaura on tuonut kehittäjälleen, teknologiajohtaja Reetta Kivelälle paljon julkisuutta. Hänen polkunsa startup-maailmaan on kulkenut epätavallisen opiskelija-ajan, elintarviketeollisuuden tutkimuspainotteisten työpaikkojen ja palkitun väitöstutkimuksen kautta.

Ei aivan perinteistä opiskelijaelämää

Kivelän yliopisto-opiskelu Kumpulassa ja Viikissä poikkeaa tavallisesta, sillä hän sai esikoisensa keväällä 1998. Hän oli tuolloin 21-vuotias kemian toisen vuoden pääaineopiskelija ja luki elintarviketieteiden pääsykokeisiin.

– Äitiysloma tarjosi mainion breikin valmistautua pääsykokeisiin, Kivelä sanoo.

Kemia oli tuntunut nuoresta Kivelästä liian laajalta. Kun luennoilla tutkailtiin molekyylin pyörimistä avaruudessa, avoinna oli koko maailma – tai ainakin koko kemiallinen maailma. Se ahdisti käytännöllisesti ajattelevaa opiskelijaa, ja hän löysi opinto-oppaasta elintarvikekemian.

– Siitä sain ”matriisin” eli raamit tekemiselleni. Kaikki kemia tapahtuikin elintarvikkeen sisällä, joten hommaa saattoi helpommin lähestyä.

Kivelä muutti perheineen Viikin Maakaarelle opiskelijataloon, jossa kaikki muutkin olivat perheellisiä. Kun yksi lähti luennolle, toiset äidit huolehtivat lapsesta. Jos tämä ei onnistunut, Kivelä jätti tyttärensä itkuhälyttimen kanssa vaunuihin luentosalin ulkopuolelle.

– Lapsen kanssa on kiva olla kotona, mutta se ei tuo älyllistä haastetta. Opinnot ja kurssien tenttimiset sopivat hyvin siihen elämänvaiheeseen, hän kertoo.

Parasta oli, kun Kivelä hahmotti ”matriisin”, eli sen mitä elintarviketiede kokonaisuutena tarkoittaa ja mikä liittyy mihinkin.

– Opin opiskelemaan, mikä oli siinä vaiheessa melkoinen flow. Pystyin pitämään kokonaisuuden mielessäni ja helposti lisäämään siihen palasia. Sitä kokemusta kannan mukanani.

Opiskelutahti hidastui vuonna 2000, kun perheeseen syntyi kaksoset. Gradu viivästyi vuoden, kun Kivelä hoiti kotona kolmea tytärtä.

Ensimmäisessä työpaikassaan elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa Hämeenlinnassa Kivelän alaisena oli viisi laboranttia.

– Kukaan ei ollut kertonut, että minusta tulee heti esimies. Ilman työkokemusta se oli melkoinen alkusokki.

Läpimurto beetaglukaanin tutkimuksessa

Hämeenlinnasta Kivelä siirtyi pian Atrian nakki- ja salaattitehtaille Forssaan kehitystyöhön. Vuonna 2007 hän pääsi Helsingin yliopiston viljateknologian tutkimusryhmään tekemään väitöskirjaa kauran terveellisestä ravintokuidusta beetaglukaanista. Oikeastaan hän ei olisi saanut tehdä niin, koska jatko-opintoihin vaaditaan vähintään M:n arvosana gradusta – Kivelällä se oli C.

– Silloin oltiin hövelimpiä kuin nyt. Ehkä lieventäväksi asianhaaraksi katsottiin se, että yleisopinnoista minulla oli erinomaiset arvosanat.

Kauran beetaglukaani tutkitusti alentaa veren LDL-kolestererolitasoja ja auttaa ylläpitämään tasaista verensokeria. Toisaalta – kuten jokainen kaurapuuroa keittävä havaitsee – se on hyvin limoittava kuitu, joka tukkii helposti tehtaan suodattimet. Lisäksi beetaglukaanin ongelma teollisuuden kannalta oli se, että se muuttaa hallitsemattomasti muotoaan. Esimerkiksi kaurajuoma voi olla aluksi hyvinkin paksua, mutta muuttuu säilytyksessä vetiseksi. Väitöskirjan ohjaaja Tuula Sontag-Strohm antoi Kivelälle selvitettäväksi, miksi näin käy.

– Se oli soveltavaa tiedettä, jonka ytimessä oli konkreettinen ongelmanratkaisu, tutkija kertoo.

Tutkimusryhmä huomasi ensimmäistä kertaa maailmassa, että beetaglukaani pilkkoutuu säilytyksessä. Sen aiheuttaa muiden tekijöiden ohella kuitumolekyylin hapettuminen. Tutkijat havaitsivat myös uusia hapettumisreaktoita. Sekä askorbiinihappo eli C-vitamiini ja rauta kiihdyttävät beetaglukaanin hapettumista ja näin myös sen pilkkoutumista. Löydös oli tärkeä, koska elintarviketeollisuudessa askorbiinihappoa käytetään yleensä päinvastoin estämään tuotteen hapettumista.

– Beetaglukaanin hajoamista ei voi täysin estää, ja teollisuusprosessien vuoksi hajoaminen on jopa suotavaa. Tärkeää kuitenkin on tuntea prosessi, jolloin sitä voi hallita, Kivelä sanoo.

Väitöskirja valittiin vuonna 2011 Helsingin yliopiston soveltavien biotieteiden vuoden väitöskirjaksi.

– Oli siistiä, kun löytyi syy kaurakuidun pilkkoutumiseen. Yksin maailmassa sain lähteä puolustamaan löydöstäni kongresseissa. Ensin jouduin puolustelemaan tuloksiani, mutta kun asiaa tutki enemmän, niin löydökset menivät yhä samaan maaliin.

Kotikeittiöstä Kiinan markkinoille

Kivelä työskenteli Fazerilla tutkimuspäällikkönä neljä vuotta selvittäen muun muassa sitä, miten kaakaon jalostaminen suklaaksi vaikuttaa sen antioksidantteihin, flavanoleihin.

Sitten tuli syksy 2014 ja lapsuudenystävän, ajan henkeä hyvin haistelleen Maija Itkosen pyyntö uudenlaisen, nopean ja helppokäyttöisen kaurapohjaisen tuotteen kehittämisestä.  Keväällä 2015 Itkonen ja Kivelä perustivat Gold&Green Foods -yhtiön. Pelkkää kauraa sisältävä tuote tuntui kuitenkin teollisessa mittakaavassa niin hankalalta, että naiset rekrytoivat tutkimuspäälliköksi palkokasveihin erikoistuneen Helsingin yliopiston tutkijan Zhong-qing Jiangin.

Kivelä lähti hänen kanssaan Pohjois-Kiinaan, jossa on teollista tietotaitoa soijan prosessoinnista. Alue on maailman suurimpia kauran tuottajia, ja siellä valmistetaan paljon innovatiivisia kauratuotteita, kuten kauranuudeleja ja jälkiruokapalleroita kauraleseistä.

Ensimmäisellä matkalla kaksikko kantoi suomalaisia kaurajauhoja ja -leseitä rinkoissaan. Kun yhteistyölaboratorio löytyi Pekingin läheltä maaseudulta, he kuljettivat suurempia kauraeriä matkalaukuissa. Kiinalaislaboratoriossa kauraan sekoitettiin härkäpapua ja keltahernettä. Massa pidettiin kuivahkona, jottei kaura limoitu. Massaa hierrettiin ja kuumennettiin koneellisesti, jotta saataisiin sopivan pitkiä kuituja. Kauran osuutta seoksesta nostettiin asteittain.

– Kun saatiin rakenne, jossa oli puolet kauraa, labra räjähti huutoon. Kolmekymmentä miestä puhui innokkaasti kiinaa, kohotteli mukeja ja intoili, että tästä tulee seuraava Pepsi Company, Kivelä kuvailee läpimurron hetkeä.

Paluumatkalla tullissa kaksikon oli vaikea selittää, mitä kankaan näköinen Nyhtökaura-kuitu oikein oli.

Suomessa Nyhtökaura oli heti valtava menestys. Kysyntää on edelleen verrattomasti enemmän kuin Järvenpään tehdas pystyy tuottamaan. Gold&Green Foodsin strategiana ei kuitenkaan ole olla ruokatehdas vaan teknologiayritys.

Tarkoitus on pitää resurssit tuotekehityksessä ja myydä lisenssejä Nyhtökauran valmistukseen elintarvikeyrityksille ympäri maailmaa. Uusien Nyhtökaura-laatujen ohella Arabian tuotekehityslaboratoriossa on suunnitteilla lukuisia muita kasvispohjaisia proteiininlähteitä.

Vuoden Alumni haluaa puhua tasa-arvosta ja innovoinnista

Helsingin yliopiston alumniyhdistys valitsi Reetta Kivelän Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi 2018.  Kivelästä tuntuu luontevalta olla Vuoden Alumni. Hän ei koe, että olisi koskaan poistunut yliopiston käytäviltä. Uudessa kunniatehtävässään hän aikoo pitää meteliä ainakin tasa-arvosta ja innovoinnista.

– Suomessa ei ole koskaan tarvinnut ajatella, että olen vain tyttö. Jo Keski-Euroopassa elintarvikeala on paljon perinteisempää ja miehisempää, hän sanoo.

Kivelän mukaan innovaatioita kuitenkin syntyy kunnolla vasta, kun erilaiset ihmiset katsovat maailmaa eri näkökulmista.

– Nyhtökauran ideaan oli helppo sukeltaa sisään, kun minulla oli omat kokemukseni työssäkäyvänä kasvissyöjä-äitinä. Ei ollut aikaa liottaa linssejä.

Kivelän mukaan suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu turhaa häpeää epäonnistumisesta. Hän itse on kokenut, että hyvinvointiyhteiskunnan tuoma perusturvallisuus pikemminkin kannustaa kokeilemaan myös hulluja asioita, joissa onnistumisen mahdollisuus on pieni. Jos Kivelä muuttaisi ylipistolla jotain, hän haluaisi opettajien kertovan tieteen ja teorian lisäksi myös siitä, mistä ovat itse huolissaan.

– Luennoista viisi minuuttia voisi olla ”mitä ajattelin tänään” -osuutta. Eihän innovaatioita voi syntyä, jos mikään ei huoleta.

 

Vuoden Alumnin Reetta Kivelän luento ”Entä jos uusiutuva ruoka olisi ratkaisu?”  AlumniForum- tapahtumassa torstaina 22.3. klo 16.30-18.

Luennon jälkeen jatkot Tiedekulmassa: ”Särki, sirkka vai kaura? Tulevaisuuden eettisten ruokien kilpailu alkaa”.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys