Miten hyönteisten vähenemistä voi torjua? Luomuksen hyönteistiimi vastaa

Uutiset hyönteisten vähenemisestä huolestuttavat monia. Asiantuntijat kertovat, mitä hyönteisten hyväksi voi tehdä.

Tutkimukset ovat antaneet viitteitä hyönteismäärien romahtamisesta eri puolilla maailmaa viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistu saksalaistutkimus osoitti, että lentävien hyönteisten biomassa, eli pyydyksistä kerättyjen hyönteisten yhteispaino, oli 27 vuodessa vähentynyt luonnonsuojelualueilla 76 prosenttia.

Helmikuussa julkaistiin ensimmäinen tutkimus, jossa aiempia julkaisuja aiheesta koottiin yhteen ja pyrittiin kuvaamaan tilannetta maailmanlaajuisesti.

Hyönteisten taantuminen on huolestuttavaa, sillä hyönteiset ovat välttämättömiä sekä muulle luonnolle että ihmiselle: ne esimerkiksi pölyttävät kasveja, toimivat ravinteiden kierrättäjinä ja pitävät tuhoeläinkantoja kurissa.

Suurimmat syyt hyönteisten vähenemiseen ovat luontaisten elinympäristöjen väheneminen, maataloudessa käytetyt hyönteismyrkyt, vieraslajit sekä ilmastonmuutos. Suomessa erityisesti metsien ja perinnebiotooppien hyönteislajisto on uhanalaistunut merkittävästi metsä- ja maatalouden tehostumisen vaikutuksesta paljastaa vastajulkaistu Suomen lajien uhanalaisuusarvio.

Asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen: Suomessa ilmaston lämpeneminen ja yhden puulajin tasaikäiset ja sitä kautta tuholaisille alttiit metsät ovat myös hyödyttäneet metsätuholaisia, kuten kirjanpainajia ja havununnia.

– Tutkimuksissa esiin nostettavat syyt hyönteisten häviämiselle ovat usein kaukana ihmisten arjesta, tai niihin on hankala puuttua. Yksittäinen ihminen voi kuitenkin tehdä paljon hyönteisten hyväksi, sanoo hyönteistiimin esimies, yli-intendentti Pasi Sihvonen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Nurmikot niityiksi ja tavoitteeksi hallittu hoitamattomuus

Tehomaatalouden myötä perinnebiotoopit, eli perinteisen karjatalouden muovaamat elinympäristöt, ja maiseman pienet piirteet ovat käyneet vähiin.

Vuonna 2018 julkaistu Suomen ympäristökeskuksen julkaisema Suomen luontotyyppien punainen kirja kertoo, että Suomen uhanalaisimmat elinympäristöt ovat juuri perinnebiotooppeja. Ensimmäiseen, vuonna 2010 tehtyyn arvioon verrattuna niiden tilanne on huonontunut: avoimet laidunmaat, niityt ja kedot ovat kaikki luokitukseltaan äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia, ja siten vaarassa hävitä maatalouden muutoksien myötä. 

Samalla myös niityillä, laitumilla, ojanpientareiden kasvillisuudessa ja pellonreunojen pajukoissa elävä monipuolinen hyönteislajisto on uhattuna. Tärkein hyönteisten uhanalaisuuteen johtava tekijä onkin uusimman uhanalaisuusarvion mukaan perinnebiotooppien umpeenkasvu.

Ihmisten on kuitenkin mahdollista suojella ja lisätä korvaavia elinympäristöjä esimerkiksi omassa pihapiirissä.

Ihmisten on kuitenkin mahdollista suojella ja lisätä korvaavia elinympäristöjä esimerkiksi omassa pihapiirissä.

– Nurmikot on mahdollista muuttaa alkusyksystä niitettäviksi niityiksi, ja puutarhassa kannattaa suosia hallittua hoitamattomuutta eli jättää tilaa luonnonkasveille. Istutuksissa voi suosia hyvin mettä tuottavia kukkakasveja, kuten ajuruohoja, mäkimeiramia, kurjenpolvia ja nauhuksia. Keväällä kukkivat pajut ovat erittäin tärkeitä pölyttäjille, joten ne olisi hyvä säästää.

– Lisäksi viherkattoja rakentamalla voi mahdollisesti vähentää esimerkiksi kuivilla kedoilla viihtyvien lajien ahdinkoa, neuvoo Luomuksen hyönteistiimin suunnittelija Jani Järvi.

Hyönteishotelleista ensiapua kolopesijöille

Pienessä mittakaavassa hyönteisten elinympäristöjä on mahdollista lisätä myös rakentamalla keinopesiä, eli niin sanottuja hyönteishotelleja, omaan puutarhaan tai taloyhtiön pihaan. Keinopesät voivat toimia korvaavina lisääntymispaikkoina pistiäisille, jotka luontaisesti pesivät kuolleissa puunrungoissa, ontoissa kasvinvarsissa ja vanhoissa hirsirakennelmissa.

– Hyönteishotellien vaikutuksista ei ole Suomessa vielä julkaistu tutkimuksia, mutta näyttäisi siltä, että hyötyjien joukossa ovat tietyt petopistiäiset, mesipistiäiset, erakkoampiaiset sekä niiden loiset, kertoo hyönteistiimin museomestari Juho Paukkunen, joka väitteli viime vuonna muiden pistiäisten loisina elävistä kultapistiäisistä

– Keinopesät eivät kuitenkaan palvele kaikkia hyönteisryhmiä. Tärkeintä olisi lisätä ja ylläpitää kuolleen puuaineksen määrää maatalous- ja metsäelinympäristöissä, sillä kuolleet puut toimivat pesäpaikkoina monille tärkeille pölyttäjäpistiäisille ja muille harvinaistuville hyönteisille, Paukkunen sanoo.

Uusimman lajien uhanalaisuusarvion mukaan lahopuun väheneminen on Suomessa toiseksi tärkein uhanalaisuuteen johtava syy hyönteisillä.

Maatalouden tuotantotapoihin voi vaikuttaa kulutuskäyttäytymisellä

Uusi hyönteiskatotutkimus nosti hyönteisten häviämisen pääsyyksi erityisesti maataloudessa käytetyt hyönteismyrkyt. Viime vuosikymmeninä käyttöön otettujen myrkkyjen, erityisesti neonikotinoidien, on osoitettu haittaavan esimerkiksi pölyttäjinä toimivien mesipistiäisten kasvua ja lisääntymistä. Neonikotinoidien on todettu olevan syynä esimerkiksi Lounais-Suomessa havaittuihin hyönteispölytteisten kasvien, kuten rapsin, satoalenemiin.

Kuluttaja voi vähentää maatalouden hyönteisille tuottamaa haittaa suosimalla luomutuotantoa. Luomutuotannossa kemiallisten torjunta-aineiden käyttö on sallittua vain poikkeustapauksissa. Myrkkyjen sijaan rikkakasveja ja tuhohyönteisiä torjutaan esimerkiksi viljelykierroilla ja maanmuokkauksella.

Luomutiloilla on tutkimusten mukaan havaittu olevan enemmän hyönteisiä ja hyönteispölytteisten luonnonkasvien määrä on todettu korkeammaksi. Lisäksi luomukarjatiloilla eläimet laiduntavat tavanomaista enemmän, mikä osaltaan vaikuttaa positiivisesti luonnon monimuotoisuuteen. Laiduntavista eläimistä hyötyvät esimerkiksi lantakuoriaiset, joista monet ovat Suomessa vaarassa hävitä.

Kuluttaja voi vähentää maatalouden hyönteisille tuottamaa haittaa suosimalla luomutuotantoa.

Maataloudessa käytettäviä hyönteismyrkkyjä pitäisi tutkijoiden mielestä kohdistaa tarkemmin, mutta myös omassa puutarhassa voi vähentää myrkkyjen käyttöä ja suosia luonnonmukaisia torjuntakeinoja.

– Esimerkiksi leppäpirkkojen, kukkakärpästen ja harsokorentojen toukat käyttävät ravinnokseen kirvoja. Ne ovat siten puutarhurin ystäviä, joten onkin tärkeää tietää, mistä hyönteisistä pyrkii puutarhassaan eroon. Mitä monimuotoisempi hyönteislajisto on, sitä paremmin myös tuholaiskannat pysyvät kurissa, toteaa kokoelmakoordinaattori Jaakko Mattila Luomuksen hyönteistiimistä.

Luonnontieteelliset kokoelmat mahdollistavat hyönteiskantojen tutkimuksen

Hyönteiskantojen suojelu edellyttää tutkimustietoa. Luomus vastaa luonnontieteellisten kansalliskokoelmien säilyttämisestä, kartuttamisesta ja näytteillepanosta sekä näihin liittyvästä tutkimuksesta ja opetuksesta Suomessa. Museon kokoelmissa on valtava 9 miljoonan hyönteisen joukko. Näitä massiivisia kokoelmia digitoidaan parhaillaan tutkijoiden, viranomaisten ja kansalaisten käyttöön, ja tiedot digitoiduista kokoelmanäytteistä tallennetaan Luomuksen ylläpitämään Suomen Lajitietokeskukseen.

Vastaväitelleen Juho Paukkusen väitöskirjan yksi osatyö paljasti kokoelmayksilöiden avulla, että huomattavan suuri osa kultapistiäislajeista on taantunut Suomessa 1960-luvun jälkeen, kun taas merkittävästi runsastuneita lajeja ei ollut lainkaan.

– Kokoelmat ovat ainoa tapa tehdä kannankehitystutkimuksia, jos seuranta-aineistoa ei ole saatavilla. Menetelmä soveltuu erityisesti ryhmiin, joiden lajinmääritys on vaikeaa maastossa, ja joita siksi päätyy kokoelmiin melko valikoimattomasti. Tällaisia ovat esimerkiksi juuri tietyt pistiäiset, kertoo Paukkunen.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ja muun Helsingin yliopiston toimintaa tukemalla kuka tahansa voi edesauttaa tutkimuksen tekoa. Tutkijoiden tuottama tieto mahdollistaa faktoihin pohjautuvien päätösten tekemisen niin Suomessa kuin EU:ssakin. Kansalaisten on myös mahdollista tallentaa hyönteishavaintojaan Lajitietokeskuksen havaintojärjestelmään ja olla mukana lisäämässä tietoa hyönteiskantojen kehityksestä Suomessa.

– Hyönteisten ja muun luonnon monimuotoisuuden väheneminen on erittäin vakava asia. Aihe vaatii tutkimusta myös Suomessa, toteaa yli-intendentti Pasi Sihvonen.

    Lisätietoja:

    Luomuksen Hyönteistiimi
    Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
    Suomen Lajitietokeskus
    Ympäristöhallinnon ohjeet hyönteisten keinopesien rakentamiselle
    Suomen lajien punainen kirja 2019
    Suomen luontotyyppien punainen kirja 2018

    Pasi Sihvonen
    Yli-intendentti, tiiminvetäjä
    Helsingin yliopisto
    Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
    pasi.sihvonen@helsinki.fi
    050 415 0236
    Haastattelut suomeksi ja englanniksi

    Jani Järvi
    Suunnittelija
    Helsingin yliopisto
    Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
    jani.jarvi@helsinki.fi
    040 546 4319
    Haastattelut suomeksi ja englanniksi

    Juho Paukkunen
    Museomestari
    Helsingin yliopisto
    Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
    juho.paukkunen@helsinki.fi
    050 318 2349
    Haastattelut suomeksi ja englanniksi

    Jaakko Mattila
    Kokoelmakoordinaattori
    Helsingin yliopisto
    Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
    jaakko.mattila@helsinki.fi
    050 416 0282
    Haastattelut suomeksi ja englanniksi