Malariahyttynen nalkkiin

Tutkijoiden hikisukat on nyt valjastettu tieteen palvelukseen: ne auttoivat houkuttamaan malariaa levittäviä hyttysiä ansaan Haartman-instituutissa. Tavoitteena on parhaan mahdollisen hyttysverkon ja uusien torjuntakeinojen kehittäminen.

Kuvittele afrikkalainen sairaala, jonka ympärillä riehuu verinen sisällisota. Sisään tuodaan potilaita, joilla on pahoja vammoja. Kaikkia ei alkeellisissa oloissa pystytä auttamaan.

Sellaisissa paikoissa suomalaiskirurgi Mikko Aalto on työskennellyt jo yli 30 vuotta. 16-vuotiaana herännyt halu auttaa köyhiä ja vaikuttaa yhteiskuntaan vei hänet Afrikan kriisipesäkkeisiin, muun muassa Mosambikiin, Kongoihin ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Nykyään hän työskentelee Somaliassa.

Aalto on nähnyt paljon kuolemaa. Suurin tappaja on silti ollut pienin, nimittäin hyttynen.

NÄPPÄRÄ PYYDYS

Runsaat kymmenen vuotta sitten Aalto oli töissä Kindun sairaalassa Kongossa. Malaria oli alueella tavallisin kuolinsyy. Iltaisin Aalto katseli, kun hyttyset pakkautuivat kiinni sairaalan ikkunoita suojaaviin verkkoihin. Aamulla ne olivat poissa.

— Joka yö menetettiin tilaisuus eliminoida verkon ulkopinnoilla olleet moskiitot.

Hyttysiä varten tarvittaisiin ikkunaan kiinnitettävä ansa, jossa ne jäisivät kahden verkon väliin, Aalto mietti. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin hän sai muut innostumaan ideastaan.

Viisi vuotta sitten tuumaan tarttuivat Helsingin yliopiston Haartman-instituutin malariatutkijat ja Tampereen teknillisen yliopiston tekstiili- ja kuitutieteilijät. Heidän tavoitteenaan oli luoda puoliläpäisevä verkko, jonka läpi hyttyset pystyvät lentämään yhteen suuntaan mutta eivät toiseen.

Kun tällainen erikoisverkko kiinnitetään tavallisen ikkunaverkon ulkopuolelle, syntyy näppärä pyydys: hyttyset eivät pääse asunnon sisään, eivätkä enää takaisin uloskaan.

SUKAN LUMO

Haartman-instituutin kellariin rakennettiin muovitunneli, jossa ryhdyttiin testaamaan erilaisia verkkomalleja instituutissa kasvatetuilla malariahyttysillä. Koehyttyset ovat vaarattomia, sillä niihin ei ole istutettu ihmisen malarialoista.

Tampereen teknillisen yliopiston väki valmisti testiverkot. Ennen onnistumista vaadittiin pari–kolmekymmentä yritystä. Ensiksi tutkijat halkaisivat urheilukengistä otettuja ilmatyynyjä ja tutkivat, saisiko siitä rakenteen verkolle.

— Ajattelimme, että jos verkosta tököttäisi pistäviä karvoja, hyttyset eivät uskaltaisi lentää niitä päin. Mutta se ei toiminut ollenkaan. Yrityksemme ajatella hyttysen tavalla epäonnistui, kertoo tutkimusryhmän johtaja, immunologian professori Seppo Meri.

Hyttysten lennättäminen tunnelissa ei ollut sekään aivan yksinkertaista. Jotta hyttyset lähtevät liikkeelle, ne tarvitsevat houkuttimen. Tutkijat yrittivät ensin maanitella niitä hiilidioksidisuihkulla. Ylivoimaisesti tehokkaimmaksi houkuttimeksi osoittautuivat kuitenkin käytetyt sukat.

— Aloimme sitten ottaa niitä talteen ja tuoda laboratorioon. Hyttyset suorastaan hinkuivat sukkiin, kun ne kiinnitettiin tunnelin toiseen päähän, Meri kertoo.

Tunnelissa laskettiin, kuinka monta hyttystä meni verkosta läpi ja kuinka monta pääsi takaisin toiseen suuntaan. Lopulta onnistuttiin luomaan verkko, josta 97 prosenttia hyttysistä meni läpi eikä yhtään tullut takaisin.

YÖLLINEN UHKA

Malariaan sairastuu jopa 200 miljoonaa ihmistä vuodessa, ja lähes puoli miljoonaa heistä kuolee. Moni heistä on lapsi. Kun lapsia kuolee paljon, heitä myös syntyy paljon — iso perhe takaa sen, että edes joku jälkeläisistä selviytyy.

— Jos väestöräjähdys halutaan pysäyttää, lapsikuolleisuus on saatava alas. Yksi keino on torjua malariaa, Mikko Aalto toteaa.

Hyvä uutinen on, että malariakuolleisuus on puolittunut kymmenessä vuodessa. Tällä hetkellä paras suoja tautia vastaan on nukkuminen myrkytetyn hyttysverkon alla.

— Silti sinnekin välillä pääsee hyttysiä. Myrkyissä on myös se riski, että hyttyset voivat tulla niille vastustuskykyisiksi. Meidän menetelmämme on myrkytön ja ekologinen, mutta se tappaa hyttyset tehokkaasti, Seppo Meri sanoo.

Malariaa levittävät hyttyset lentävät vain yöllä, joten suuri apu saadaan jo asumusten suojaamisesta.

KOHTI IHMISTÄ

Nykyiset hyttysansat toimivat yleensä sähköllä tai kaasulla, joihin kumpaankaan ei välttämättä ole kehitysmaissa varaa. Lisäksi niitä käytetään ulkosalla, jolloin tuulen suunnan vaihtuminen voi vaikuttaa suojan tehoon. Suomalaisten keksinnön hyvä puoli on se, että sisällä nukkuvat ihmiset ovat luonnollinen syötti, jota kohti hyttyset hakeutuvat.

WHO:n kolmen kärkitavoitteen joukossa on parempien hyttysverkkojen kehittäminen. Järjestö kuitenkin vaatii perusteelliset testaukset, ennen kuin se ottaa verkkoja suosituslistalleen. Siispä myös suomalaisten uudet ansaverkot on koeteltava aidoissa olosuhteissa.

— Vasta todellinen tilanne paljastaa, pitääkö verkko hyttyset ansassa silloinkin, kun niillä on hengenlähtö lähellä. Ansan idea on, että sinne menneet hyttyset kuivuvat kuoliaaksi päivän kuumuudessa. Kuolemanvaara nostaa motivaatiota löytää reitti ulos enemmän kuin vanha sukka, Aalto toteaa.

Aallolla on yhteyksiä muun muassa Tansaniaan, ja yhteistyökumppaniksi löytyikin Tansanian terveysministeriö, joka lupasi omistamansa tutkimuskylän testauspaikaksi.

PALKATUT SYÖTIT

Kenttätutkimus alkoi huhtikuussa. Paikan päälle matkustivat koejärjestelyt suunnitellut Ayman Khattab sekä jatko-opiskelija Subam Kathayat Chhetri, joka jäi valvomaan koetta koko sen keston, 2,5 kuukauden, ajaksi.

Egyptistä kotoisin oleva Khattab on Haartman-instituutin malarialaboratorion vetäjä Helsingin yliopistossa. Hän on varsin tyytyväinen tutkimuksen tuloksiin: hyttyset todella menivät ansaan ja jäivät sinne. Paras saalis oli 28 hyttystä vuorokauden aikana yhdestä majasta.

— Tutkimuksen perusteella voi päätellä, että ikkuna-ansat hävittävät hyttysiä yhtä tehokkaasti kuin hyönteismyrkyt.

Tutkimuskylä sijaitsee maalla noin 50 kilometrin päässä Tangan kaupungista. Viidessä identtisessä majassa kokeiltiin viikko kerrallaan erilaisia tutkimusasetelmia verkkojen kanssa ja ilman verkkoja. Syöteiksi oli palkattu ihmisiä lähikylästä — he nukkuivat yönsä turvassa hyttysverkon alla.

Parhaat tulokset saatiin ansalla, jossa kaksi erikoisverkkoa oli asetettu vastakkain läpäisevät puolet ulospäin. Se keräsi paitsi ulkoa sisään yrittävät hyttyset myös aamulla majasta ulos pyrkivät. Asumuksia on mahdotonta eristää täysin hyttysiltä. Jos pyydystetään hyttyset, jotka ehkä ovat jo pistäneet ihmisiä majassa, ne eivät pääse levittämään malariaa eteenpäin.

Nepalilaistaustainen Chhetri oli ensi kertaa Afrikassa.

— Ihmiset olivat todella mukavia. He olivat myös erittäin kiinnostuneita siitä, toimisivatko verkot.

KULTTUURI VAIKUTTAA

Paikalliset suosivat taloissaan avoimia räystäitä, joiden kautta ilma vaihtuu ja kosteus haihtuu. Sitä tietä sisään pääsee myös hyttysiä. Ansaverkoista on silti hyötyä, sillä ne pyydystävät hyttysiä sekä sisältä että ulkoa.

Ajatuksena on, että ansa sopii erilaisiin ikkunoihin ja rakennustyyppeihin. Materiaalin on kestettävä kuumuutta ja kuivuutta, ja kuolleet ötökät pitää pystyä poistamaan väliköstä. On myös kulttuurisia tekijöitä, jotka on otettava huomioon. Aalto-yliopiston ja Hankenin tutkijat ovat selvitelleet yhteistyöhankkeessa
esimer­kiksi sitä, minkä näköiset verkot kelpuutetaan.

Seuraava vaihe on vertailla malariatartuntojen määrää kahdessa kylässä, joista toisessa käytetään ansaverkkoja ja toisessa ei. Tekes myönsi toukokuun alussa jatkorahoitusta tutkimukselle. Kentälle palataan jonkun tulevan sadekauden aikana. Jos tämä viimeinenkin tutkimusvaihe menee hyvin, verkko voi lopulta saada WHO:n hyväksynnän.

VERI TAPPAVAKSI

Mikko Aalto uskoo, että malaria on voitettavissa, ehkä jopa kokonaan hävitettävissä aikaa myöten. Kaikki keinot tarvitaan: hyttysten hävittäminen, potilaiden ja taudinkantajien hoitaminen, verkoilla suojautuminen. Ikkunaan tulevien ansojen lisäksi tarvitaan yhä myös sänkyverkkoja.

Aaltoa kiinnostaa selvittää, tepsisikö ansaverkkojen logiikka myös hietakärpäsiin, jotka levittävät viskeraalista leishmaniaasia. Vaarallinen loistauti tappaa varsinkin lapsia Somaliassa.

Seppo Merellä ja Ayman Khattabilla puolestaan on menossa myös toinen, radikaalimpi projekti hyttysten torjumiseksi. Meri kutsuu sitä nimellä hyttysrokote, mutta oikeastaan kyse ei ole perinteisestä rokotteesta. Tarkoitus on, että rokotetun henkilön veri tappaa hyttysen, joka sitä erehtyy imemään.

Tällainen rokote tepsisi malarian lisäksi muihinkin hyttysten levittämiin sairauksiin kuten dengueen ja zikaan. Äärimmillään se voisi poistaa ihmisen hyttysten ruokalistalta.

Toistaiseksi on kuitenkin tyydyttävä muihin suojiin. Olisiko ansaverkoista hyötyä myös suomalaisella kesämökillä?

— Olisi kiva kokeilla! Meri innostuu.

Suomalaiset hyttyset ovat isompaa kokoa kuin malariaa levittävät anopheles-hyttyset, joten niitä varten pitäisi punoa suurisilmäisempi verkko. Sama periaate puree silti hyttyseen kuin hyttyseen, oli se sitten tappavaa tai pelkästään ärsyttävää sorttia.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/06/16.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen!

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys