Ratapenkka Viikissä on täynnä muistoja menneestä kesästä ja lupauksia tulevasta. Mesiangervo, siankärsämö, pujo ja vadelma törröttävät vielä talvipuvuissaan. Ne ovat lajeja, joilla kaikilla on ollut vuosisatojen varrella lääkinnällistä käyttöä.
Viikissä sijaitsee myös farmaseuttisen biologian osasto. Siellä ratkotaan ja opetetaan kasvikunnan ja ihmiskemian kohtaamisten salaisuuksia.
Yliopistonlehtori Yvonne Holm poimii vierailijan aulasta. Kampuksen remontti on tukkinut normaalit kulkutiet.
— Remontin valmistuttua vain professorit saavat omat työhuoneet ja me muut joudumme monitoimitiloihin, Holm naurahtaa, joskin vähän haikeasti.
Holm on jo paljon nähnyt konkari. Nyt maaliskuussa täyteen tulee kolmekymmentä vuotta yliopistolla. Yliopistonlehtorina hän jakaa oppia niin luentosaleissa kuin laboratorioympäristössä.
Parhaillaan meneillään on farmakognosian yleiskurssi, jolla harjaannutetaan opiskelijoita muun muassa laadunvarmistuskokeisiin. Sellaisilla turvataan kasviperäisten lääkkeiden raaka-aineiden taso. Taito on tarpeen lääketeollisuudessa, mutta myös apteekit valmistavat vielä jossain määrin lääkkeitä.
Kevätruusuleinikki
Holm muistelee lämmöllä harjoittelijakesäänsä 1981, jolloin hän toimi Vantaankosken vanhassa, tunnelmallisessa apteekissa.
— Tuli valmistettavaksi adonis-tinktuura, mikä oli minulle ihan uutta. Apteekkarin rouva oli farmaseutti itsekin ja päivitteli, että eikö neiti Holm ole tosiaan tehnyt adonis-tinktuuraa, voi hyvänen aika!
Sydämen vajaatoimintaan vaikuttava Adonis vernalis eli kevätruusuleinikki tuli sitten kädestä pitäen tutuksi ja sekoitetuksi. Rohdos oli jo tuolloin hieman vanhanaikainen ja unohdettu. Kasvilääkintään ei silti ole syytä suhtautua alentuvasti.
— Kortisonijohdannaisilla ja kaikilla hormonivalmisteilla raaka-aine tulee luonnosta, sitä vain muokataan, Holm kertoo.
— Jotkut lääkeaineet eristetään sellaisenaan kasveista, kuten ruusutalvion lehdistä saatava syöpälääke vinkristiini.
Ensimmäinen mistään kasvista eristetty alkaloidi oli unikosta saatu morfiini vuonna 1804. Se on yhä kipulääkkeiden kuningas. Enemmän kuin neljäsosa reseptilääkkeistä on biogeenistä alkuperää: niiden vaikuttava aine on joko suoraan tai kopioituna luonnosta.
Kavereita kans
Holm pitää itseään onnekkaana, kun on päätynyt töihin yliopistolle.
— Olin duunarisuvun ensimmäinen ylioppilas ja tohtori.
Kiitos suomalaisen koulutusjärjestelmän, portit ovat olleet jokaiselle auki, ainakin toistaiseksi, Holm iloitsee.
— Tässä työssä saa olla jatkuvasti tekemisissä fiksujen ihmisten kanssa. Ja yhteys kivoihin nuoriin on sekin etuoikeus.
Myös Holmista ja hänen helposti lähestyttävästä tyylistään pidetään. Pedagogi-tutkija on pokannut muun muassa Vuoden kouluttajan palkinnon. Opetuksessaan Holm suosii pari- ja ryhmäkeskusteluita.
— Sain parikymmentä vuotta sitten herätyksen, että opettaminen on tosi mukavaa. Että se on minun juttuni!
Oivallus syntyi, kun Yvonne Holm järjesti professori Raimo Hiltusen kanssa luontaistuotealan täydennyskoulutuksia. Joulukuussa kuollut emeritus Hiltunen oli Holmille tärkeä kollega, ystävä ja mentori.
— Hän jätti suuren aukon jälkeensä. Teimme 25 vuotta yhteistyötä, kirjoitimme artikkeleita ja kirjoja, opetimme ja tutkimme. Raimo veti opetusta suurella asiantuntemuksella ja hyvällä läpällä.
Kun vielä toinen kollega, dosentti Into Laakso, jäi eläkkeelle, Holm jäi tutkimustensa kanssa melko yksin. Yliopistotason rohdosasiantuntijoita on koko maassa vain muutama.
— Ihminen kaipaa kavereita tieteessä, ihan samalla lailla kuin muussakin elämässä.
Hyvää oloa
Yvonne Holm on keskittynyt tutkimuksissaan etenkin eteeristen öljyjen analyysiin. Opetus ja turvallisuuslausunnot lohkaisevat työajasta leijonansiivun. Sen verran hän silti yrittää aina tutkimusta tehdä, että pääsee kerran vuodessa esittelemään työtään kansainväliseen kongressiin.
— Siitä saa taas uutta innostusta, kun kuulee mitä alalla on menossa maailmalla.
Jos Holm saisi ajan ja rahoituksen suhteen vapaat kädet, hän käynnistäisi oitis yhteistyön, jossa terveydenhoidon ammattilaiset ja potilasryhmien edustajat keskustelisivat hyvinvoinnista.
— Yhteistyössä otettaisiin kaikki näkemykset huomioon ja pyrittäisiin laaja-alaiseen visioon hoitokeinoista.
Vuotuiset terveydenhoitomenot ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti. Nyt ne ovat jo 18 miljardin luokkaa. Kokonaisvaltaiselle, terveyttä ylläpitävälle ja sairastumisia ennaltaehkäisevälle mallille olisi tilausta.
Prässin ääreen
Tyttö syntyi hyisenä tammikuun päivänä 1959 Kaivopuiston synnytyssairaalassa. Suomenruotsalaisen perheen äiti oli kotirouva, isän päätyö Uuden Suomen painossa.
Maunulassa varttuneen Yvonnen paras kaveri oli kaksi vuotta vanhempi. Hän kuului vielä niihin koululaisiin, jotka joutuivat keräämään kasvion.
— Autoin ystävääni kasvien keräämisessä ja prässäämisessä. Tavasimme yhdessä latinankielisiä nimiä. Minusta se oli hirveän kivaa.
Toinen sysäys tuli kaverin äidin kautta. Tämä oli töissä lääkefirma Astrassa, jossa tytöt vierailivat. Lääkkeiden maailma jäi kiehtomaan mieltä.
Koulussa Yvonnea kiinnostivat etenkin luonnontieteet. Farmasia valikoitui luontevasti omaksi alaksi. Holmin opiskeluvuosina farmasian laitos sijaitsi Fabianinkadulla. Parina kolmena iltana viikosta hän työskenteli City-Anttilan kangasosastolla, muihin rientoihin ei jäänyt tenteiltä liikoja aikoja.
Valmistuttuaan Holm alkoi tutkia Puumalassa viljeltyjä mauste- ja rohdosyrttejä. Samalla puntaroitiin kaupallisen yrttiviljelyn mahdollisuuksia Suomessa. Yrttitutkimus antoi ainekset väitöskirjalle, joka valmistui vuonna 1990.
Ala kutkuttaa ja motivoi Holmia edelleen.
— Haluamme parantaa ihmisiä, kuten lääkäritkin — ja me tunnemme lääkkeet vielä heitä paremmin. Se, miten eri aineet vaikuttavat elimistössä, on aina todella jännittävä ilmiö.
Metsän taidot
Holm on puhunut tutkimusalastaan niin kosmetologeille, teollisuuden edustajille kuin mehiläishoitajille. Suurin kysyntä asiatiedolle taitaa kuitenkin olla luontaistuotealalla, joka tahtoo parantaa uskottavuuttaan.
Viimeisin ylilyönti oli 1990-luvulla hehkutettu noni-hedelmämehu. Se meni muutamaksi vuodeksi myyntikieltoon, kun kauppaamisessa käytettiin perusteettomia terveysväittämiä.
Mutta toisaalta: muualla Euroopassa on virallisen terveydenhoidon käytössä useita lääkkeeksi luokiteltuja luonnontuotteita, joilla on meillä vain ravintolisän status.
— Neidonhiuspuuvalmisteet ovat Saksassa Alzheimer-lääkkeitä. Mäkikuismaa taas käytetään yleisesti masennuksen hoitoon, Holm huomauttaa.
Suomessa kasvilääkinnän rooli on vaatimaton verrattuna Keski-Eurooppaan — siitä huolimatta, että metsäkansana olemme ylpeilleet luontosuhteellamme.
— Jostain syystä Suomessa hullaannuttiin synteettisistä valmisteista ja unohdettiin perinteet. Ei tarvitse mennä Viroa pidemmälle, kun jo löytää kulttuurin, jossa kasvien käyttö on voimissaan.
Taikahaulikko
Maailman arviolta 380 000 kasvilajista alle kymmenen prosenttia on tutkittu kemialliselta koostumukseltaan. Tutkituista lajeista vain parin prosentin biologiset vaikutukset tunnetaan.
— Kasvit tuottavat biosynteesissään niin monimutkaisia ja ihmeellisiä yhdisteitä, että ihmismieli ei koskaan tulisi edes ajatelleeksi sellaisia, Holm ihailee.
Näkymä on sekä huikea että pahaenteinen: aarrearkku myös tyhjenee koko ajan, kun luonnon monimuotoisuus kärsii. Pohjoinen luonto tarjoaa silti hyviä mahdollisuuksia. Erikoislääkäri Arno Sippola osoitti väitöksessään tehokkaaksi haavanhoitoaineeksi pihkasalvan, jota käytetään nyt keskussairaaloita myöten. Ikivanha keksintö päivittyi 2000-luvulle.
— Teen yhteistyötä MTT:n kanssa, jolla on meneillään väinönputken viljelykokeita. Pidän peukkuja, että tämä aito pohjoisen kasvi saataisiin viljelyyn ja jalostukseen saakka. Pelkällä raaka-aineella ei kannata lähteä kilpailemaan maailmalle, tarvitaan hyviä tuotteita.
Kasvilääkinnän etu on se, että lääkitsevä yhdiste saadaan osana seosta, Yvonne Holm kertoo. Niin sanottujen saateaineiden ansiosta lääkeainetta tarvitaan pienempi määrä verrattuna siihen, että yksittäinen yhdiste olisi napattu erilleen. Aineiden kesken on synergiaa.
— Raimo Hiltunen kutsui tällaista ainekokonaisuutta taikahaulikoksi.
Sellaisen posaus koskettaa monien geenien reseptoreja. Valtaosa sairauksista syntyy usean geenin vaikutuksesta. Simppelein kasvilääkintä tulee vaivattomasti ruokalautasella hyvää tekevien kasvisten, hedelmien, marjojen ja mausteiden kautta.
Kävelyllä ja istuttamassa
Holm kuulostelee usein oppilailta ja apteekkareilta, mitä rohdosta markkinoilla kysytään. Viime vuosina huudossa on ollut rohtovirmanjuuri eli valeriaana. Lievästi rauhoittavan kasvin menekistä voi päätellä stressin painavan ihmisiä.
— Uusin nousija on unihormoni melatoniini, joka vapautui käsikauppaan vuonna 2013.
Holm on kasvilääkinnän tuurikäyttäjä: hän elää niin kuin opettaa, mutta ei ole tehnyt rohdoista arkensa välttämättömyyttä. Metsäkävelyillä mukaan tarttuu tuoreita lehtiä ja kuusenkerkkiä sekä kesällä teeksi sopivia niittykasveja. Myös puoliso on ottanut esimerkkiä vaimostaan ja osallistuu innokkaasti keruuretkiin.
— Välimerellisille yrteille omistettu kasvipalstakin on perustettu.
Berliinin jako
Lapsena Yvonne Holm haaveili kirjastonhoitajan työstä. Rakkaus kirjoja kohtaan on säilynyt. Eräs kestokiinnostus koskee Berliinin kylmän sodan aikaista jakoa muureineen, vartiosotilaineen ja traagisine ihmiskohtaloineen.
— Toistuvasti nousee mieleen ihmetys: miten joku saikin päähänsä jotain niin käsittämätöntä?
Toissa syksynä dosentti hurahti geokätköilyyn. GPS hyppysissä hän on bongannut yli kahdeksan sataa lähiseudun kätköä. Ne ovat yleensä jossain hienossa paikassa — tai sitten vaikeassa, kuten sillan alla tai korkealla puussa.
Yhden omankin kätkön hän on laittanut muiden haasteeksi. Se on Viikin puistoalueella.
— Se on multitehtävä, jonka ratkaisu vaatii kiertelyä alueella eläinlääkiksen nurkalta alkaen, Holm vihjaa.
Samalla voi tutustua kampuksen luontoon.