Kemialliset aseet uhkaavat Itämeren eliöitä

15.5.2014
Itämeren pohjassa makaa valtava määrä kemiallisia aseita. Tarkkaa määrää ei tiedetä vieläkään, sanoo professori Paula Vanninen.

Toisen maailmansodan jälkeen Itämeren pohjasta tuli muiden merien tapaan hautapaikka lukuisille kemiallisille aseille.

Itämeren valtiot ilmoittivat jo 1990-luvulla Itämeren suojelukomissiolle (HELCOM) upotettujen aseiden määrät. Silloin myös päätettiin että pommeja ei nosteta, koska se olisi todella kallista.

Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, ettei selvitys ollut kattava, professori Paula Vanninen VERIFINistä kertoo.

– Esimerkiksi Gotlantia on tutkittu tarkemmin vasta tässä projektissa. Sieltä löytyi useita upotuspaikkoja.

Vanninen selvittää tarkkoja upotusalueita, aseiden määrää ja niiden ympäristövaikutuksia kansainvälisessä CHEMSEA-hankkeessa.

Kalat ja simpukat vaarassa?

Saksalaiset hautasivat aikanaan Itämereen puulaatikoissa ammuksia ja tynnyreitä, jotka sisältävät sinappikaasua sekä arseenipitoisia aineita kuten adamsiittia, clarkia ja arseeniöljyä.

Myrkkyjen vaikutusta eliöihin, kuten kaloihin ja simpukoihin ei vielä tunneta.

– Sedimenttinäytteissä on nähty merkkejä sinappikaasun, adamsiitin ja clarkin hajoamistuotteista. Arseenipitoisia yhdisteitä on löytynyt myös huokosvedestä, joka on helposti kalojen ja simpukoiden saatavilla.

Kaloista itse yhdisteitä tai niiden metaboliatuotteita ei ole vielä löydetty, ainoastaan merkkejä tiodiglykolista, joka on sinappikaasun hajoamistuote.  Sitä voi kuitenkin saada muualtakin.

Kaiken kaikkiaan kalat ja kalaparvet ovat hankalia tutkittavia.

– Pitää ensinnäkin tietää, kuinka yhdisteet muuttuvat kalojen elimistössä.

Kaasuputkea pommit eivät uhkaa

Suurin tunnettu uhka pohjassa lojuvista kemiallisista aseista aiheutuu kuitenkin kalastajille. Verkkojen mukana aluksille saattaa nousta vuotavia sinappikaasupommeja. Karsinogeeninen eli syövälle altistava sinappikaasu aiheuttaa miehistölle vakavia oireita, kuten pahoja rakkuloita, jotka paranevat hitaasti.

Mahdollista Itämeren pohjassa kulkevaa kaasuputkea varten pohjasta otettiin näytteitä, sillä putkea ei haluttu rakentaa aivan aseiden upotusalueille.

– Sinänsä aseet eivät uhkaa kaasuputkea. Eivät ne ole enää toimivia aseita.

Vuotojen takia tilannetta olisi silti tärkeää seurata, jotta yhdisteiden ympäristövaikutukset tunnetaan.

– Jos tilanne pahenee, ainakaan se ei tule yllätyksenä.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys