Kansainväliset konsortiot paisuttavat viittausmääriä, etenkin fysiikassa

26.1.2016
Tutkijan viitatuimpien papereiden kärjessä komeilee usein liuta julkaisuja, jotka eivät ole hänen työssään erityisen keskeisiä.

Suurissa kansainvälisissä yhteistyötutkimuksissa kokeet ovat pitkiä, suuria ja kalliita, ja tutkimuskonsortioissa on mukana satoja tai yli tuhansia tutkijoita.

Suurhankkeissa on yleensä päätetty, että kaikki kokeen jäsenet saavat allekirjoittaa kaikki kokeesta tulleet julkaisut.

Kokeen suunnittelu vie aikaa

– Koeasetelmaa usein rakennetaan 20 vuotta ja sitten sillä tehdään 20 vuotta kokeita. Jokainen kantaa kortensa kekoon, joten on reilua, että jokainen saa allekirjoittaa löydökset, Fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja ja kokeellisen alkeishiukkasfysiikan professori Paula Eerola sanoo.

– Ongelmat alkavat, jos siteerausten perusteella arvotetaan tutkijoita toisiinsa nähden tai arvioidaan, mikä tutkijan omassa työssä on tärkeintä.

Eerola on ollut koko uransa mukana kehittämässä Euroopan hiukkasfysiikan keskuksen Cernin laitteistoja ja siksi hänen nimensä on mukana sähkövarauksettoman Higgsin hiukkasen löydöksessä vuonna 2012.

Eerola kuitenkin on omissa Higgs-tutkimuksissaan yrittänyt etupäässä etsiä sähkövarauksellista Higgsin hiukkasta – jota kukaan ei ole löytänyt – ja Cern-yhteistyössä hän on eniten tutkinut B-kvarkkeja.

Eerolan mukaan hiukkasfysiikassa siteeraukset antavat harhaanjohtavan kuvan tutkijan työstä siksikin, että koetta suunnitellessa on usein pitkä kuiva kausi, jolloin julkaisuja ei tule.

Kun koe lopulta saadaan käyntiin, voidaan olla tyytyväisiä, että nytpä tutkija muuttui tuotteliaaksi.

– En minä ole nyt sen parempi tai huonompi kuin kymmenen vuotta sitten, kun koetta vasta suunniteltiin.

Vastaavassa tilanteessa Eerolan kanssa on havaitsevan tähtitieteen yliopistonlehtori Mika Juvela.

Eniten Juvelaa on siteerattu mukanaolosta Euroopan avaruusjärjestön ESA:n maineikkaassa Planck-satelliittiprojetissa, eritoten vuonna 2013 julkaistusta kosmisesta mikroaaltokartasta.

– Kun olin ollut konsortiossa riittävän pitkään, sain Planck scientist -statuksen eli saan olla mukana kaikissa konsortion julkaisuissa, Juvela kertoo.

– Kaikkiin en ole mennyt mukaan, mutta kylläkin useimpiin kosmologiapapereihin ja muihin omaa alaani lähellä oleviin julkaisuihin.

Juvelan ominta erikoisalaa on tähtienvälinen pöly ja se, miten tähtienvälisistä pilvistä syntyy tähtiä. Planck-missiossa hänelle rakkain julkaisu onkin suurelle yleisölle varsin tuntematon luettelo 13 000 kylmästä kohteesta avaruudessa; niissä voi olla käynnissä tähtien syntyyn johtava tiivistymisreaktio.

Helsingin yliopiston siteeratuimpia tutkijoita fysiikassa, kemiassa, avaruuden tutkimuksessa

Helsingin yliopiston siteeratuimpia tutkijoita

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys