Eija Asmi mittaa maailman paremmaksi

29.4.2016
Nuorena Eija Asmi koki olevansa kapinallinen oman tiensä kulkija. Tieteessä samoista ominaisuuksista on ollut enimmäkseen hyötyä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/04/16.

Eija Asmi vastaa toimittajan viestiin nopeasti, mutta tapaaminen ei kuitenkaan onnistu saman tien. Tutkija on nimittäin Etelämantereen mittausasemalla — ja seuraavaksi kutsuu Pallaksen Sammaltunturi Lapissa.

Matkustaminen on olennainen osa ilmakehätutkijan työtä, eikä se ole päässyt vielä Asmia puuduttamaan, päinvastoin.

— Liikkeellä oleminen sopii minulle, Ilmatieteen laitokselle Kumpulanmäelle toviksi palannut tutkija tuumii.

— Kun yksi kenttäjakso on takana, seuraavaa valmistellaan jo täyttä päätä. Yksi kuukauden kenttäkeikka vaatii noin kahden vuoden kokonaistyön.

Tutkimusryhmää vetävän Eija Asmin työhuone Dynamicum-rakennuksessa antaa osviittaa kokonaistyöstä: mittauslaitteita ja piuhakeloja on pitkin lattiaa, kirjoja ja kansioita hyllyillä ja pöydällä. Tyhjää pinta-alaa on pöydällä kahvikupin verran.

ARKTISET RETKET / — Olen ylpeä pitkistä aikasarjoistamme. Sammaltunturi Pallaksella on esimerkillinen tiennäyttäjä kaikille tutkimusasemille, Asmi kertoo.

Uusin Asmin työhön liittyvistä mittausasemista sijaitsee Venäjällä Bolshevik-saaren pohjoisosassa Jäämerellä. Salmen rannalla tehdään ilmakehämittausten ohella jäätutkimusta. Cape Baranovan tutkimusasemalle pääsee laivalla Arkangelin satamasta.

Venäjän arktiset alueet ovat tutkijalle tuttuja myös vanhastaan: Ilmatieteen laitos perusti Tiksin aseman Siperiaan vuonna 2009. Yhteistyötä tehdään myös Grönlannin Villumin, Alaskan Barrow’n ja Kanadan Eurekan tutkimusasemien kanssa.

— Cape Baranova täydentää arktisia ympärivuotisia mittauksia, Asmi toteaa tyytyväisenä.

Siperia liittyy myös Eija Asmin väitöskirjan aiheeseen: hän teki hiukkasmittauksia tutkimustaan varten muun muassa Trans-Siperian junamatkalla. Asmi toivoi väitöskirjansa antavan uutta tietoa hiukkasten muodostumisesta globaalisti sekä vertailupohjaa uusien ilmastomallien taustalle. Sillä tiellä hän on edelleen.

— Olen tehnyt kokeellista tutkimusta vuodesta 2003. Ei kyllästytä.

LUONTO JA NUMEROPELIT / Eija Asmi ei muista lapsena haaveilleensa tutkijanurasta, tuskin hän sellaisesta juuri tiesikään. Mutta tyttö viihtyi luonnossa, nautti ulkoilusta ja kärtti mukaan isänsä metsäretkille.

— Isä ei ottanut mukaan, ennen kuin olin riittävän iso ja pysyin vauhdissa mukana. Nyt osat ovat vaihtuneet, eikä isä aina lähde kanssani ainakaan vaativaan maastoon, urheilua harrastava Asmi hymähtää.

Hän muistaa miettineensä kampaajan ammattia — tai sitten ehkä kirjailijan, sillä jokunen vuosi sitten löytynyt käsikirjoitusluonnos osoittaa alakoululaisen olleen varsin tosissaan kirjallisten hankkeittensa kanssa.

— Luin paljon ja viihdyin omissa ajatuksissani. Minulla ei ole sisaruksia, joten mielikuvitus antoi seuraa. Pidin kovasti myös eläimistä, ja meillä olikin aina kissoja ja koiria.

Koulunkäynti oli savolaistytölle vaivatonta. Varsinkin matematiikka kiinnosti hauskana pelinä, samoin historia kiehtovien tarinoiden lähteenä.

— Olen vasta aikuisiällä innostunut kielistä. Ranskaa opin post-doc-kauden aikana suhteellisen hyvin, ja nyt opiskelen espanjaa, Asmi kertoo.

SOPEUTUMATON / Yläasteikäisenä Asmi löysi fysiikan hauskuuden. Opettaja oli persoona, erikoinen ja sellaisena mieleen jäävä tyyppi, joka osasi innostaa teiniä. Numeroiden kanssa pelaaminen oli nautinto.

— Opettaja teki fysiikasta hauskaa, havainnollista ja helppoa.

Eija Asmin perhe ei ollut akateeminen, mutta isä ja äiti kannustivat tytärtään koulunkäynnissä. Tyttöä alkoi kuitenkin teini-iässä ahdistaa pienen paikkakunnan yksiviivainen meininki ja hän päätti muuttaa Helsinkiin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi. Pääkaupunki tuntui vapauttavalta paikalta Siilinjärven jälkeen.

— Vanhemmat eivät ole ihmetelleet eivätkä paheksuneet tekemisiäni, he tuntevat minut. Mutta muuten tuntui siltä, ettei Itä-Suomessa tyttöjen kannattanut ainakaan minun ikäluokassani olla matemaattisesti lahjakkaita. Sitä oudoksuttiin ja vieroksuttiin, kaikista olisi pitänyt tulla sairaanhoitajia.

TEORIAA JA TEKNIIKKAA / Tutkijaksi ryhtyminen oli Asmin mukaan sattuman kauppaa. Matemaattis-luonnontieteelliseen pääsi sisään hyvillä numeroilla ilman pääsykoetta, joten Asmi päätti pyrkiä sinne.

— Jälkeenpäin ajattelen, että ammatinvalinta oli sittenkin itsestään selvä. Solahdin tutkimuksen maailmaan vaivattomasti ja tunsin heti olevani oikeassa paikassa. Haluan kokeilla ja löytää uusia ratkaisuja ongelmiin.

Hän pääsi jo perustutkinto-opiskelijana mukaan Hanna Vehkamäen ja Kaarle Hämerin tutkimusprojektiin, jossa aerosolimittaus yhdistyi teoreettiseen ajatteluun. Yhdistelmä sopi fysiikan opiskelijalle täydellisesti.

— Olen kokemuksesta tavattoman kiitollinen. Sain kokea, millaista on yhteispeli eri-ikäisten ja eri vaiheessa tutkijanuraa olevien osaavien ihmisten kanssa. Meille annettiin vastuuta, mikä on ainoa tapa oppia sitä myös kantamaan.

Asmi kertoo oppineensa varsin näppäräksi laitteistojen ja teknisten vimpaimien kasaajaksi jo ensimmäisessä tutkimusryhmässään. Toisaalta fysiikan teorioiden limittyminen käytäntöön antoi hyvää ravintoa nuoren ihmisen ajattelulle.

— En luultavasti olisi tässä missä olen ilman tuota kokemusta.

LUOVAT KIISTAT / Valmistuttuaan Asmi työskenteli Työterveyslaitoksella vuosina 2005–06 ja viihtyi talossa varsin hyvin. Hän kuuli kuitenkin professori Markku Kulmalan etsivän jatko-opiskelijaa, joka olisi valmis lähtemään Trans-Siperian junamatkalle mittaustöihin.

— Ei siinä muu auttanut kuin järjestää itsensä mukaan tutkijanhommiin, ja olin sitten vähän aikaa lainassa Markun ryhmässä. Olin kaivannut liikkeellä olemista, sillä Työterveyslaitoksella tein enemmän sisäilmatutkimusta.

Siperiasta, Etelämantereelta ja monilta muilta mittausasemilta kertyi mittava aineisto väitöstutkimusta varten. Itse asiassa Kumpulan kampuksella väitteli parin vuoden sisällä kaksi Asmia, joista Eija ensin vuonna 2010 ja Ari 2012.

Avioliitto kollegan kanssa auttoi osaltaan tutkijaksi kasvamisessa: samalla alalla mutta erilaisella ajattelu- ja lähestymistavalla saa aikaan luovia kinoja ja hedelmällisiä keskusteluja.

— Olemme sittemmin eronneet, mutta edelleen hyvissä väleissä. Meillä on kissojen yhteishuoltajuus.

SUORAAN JA OIKEIN / Ilmatieteen laitoksella Eija Asmi aloitti vuonna 2008. 

— Aluksi kaipasin yliopistolle, mutta melko pian havaitsin, että tämä on ihan täydellinen paikka työskennellä. Täällä on hyvin erilaisia ihmisiä, joilla on valtavasti osaamista. Ongelmiin saa aina asiantuntevaa ja nopeaa apua. Pelkäänkin, etten enää osaa lähteä täältä pois, Asmi tunnustaa.

Tuntuuko tutkimusryhmän vetäminen joskus raskaalta taakalta? Onnistuuko ikävien totuuksien kertominen ilman pahaa verta? Asmi arvelee tutkimuksentekoon kuuluvan avoimuuden ja suoruuden auttavan myös esimiestehtävässä.

— Kyllä minä koetan olla rehti ja reilu pomo. Kerron niin kuin asiat ovat ja annan myös hyvää palautetta ihmisten tekemisistä. Siinä auttaa se, että ymmärrämme toistemme töitä ja tapaa ajatella. Ihmiset ovat fiksuja ja ymmärtävät perustelut.

Esimiehen tehtäviin kuuluu miettiä sopivia pestejä ja projekteja oikeille ihmisille. Siitä seuraa jatkuvaa rahoitushakemusten tehtailua. Vaikka hakemusten kanssa vääntäminen toisinaan puuduttaa, Asmi katsoo sen kuuluvan työnkuvaan. Ja sitä paitsi — jos hakemus menee läpi, siitä seuraa hyviä asioita paitsi tutkimusryhmälle myös maailmalle.

— Näitä töitä tulee tehtyä myös sen vuoksi, että oikea tieto ilmastosta on aivan välttämätöntä päätöksentekijöiden ja koko tulevaisuuden kannalta.

KÖYHIEN MAIDEN OSA / Eräs tapa kohentaa maailmanlaajuista hyvinvointia on se, että Asmi kouluttaa mielellään kehitysmaiden tutkijoita ja opiskelijoita. Siten myös kehittyvät maat voivat osallistua ilmastotutkimukseen ja luoda omia mittausjärjestelmiään.

— Olen ollut mukana esimerkiksi Himalajan jäätikön tutkimusprojektissa. Me mittasimme hiukkasia, jäätutkijat hupenevaa jäämassaa.

Mitattu, todennettu tieto on juuri sitä, millä tutkija voi yrittää muuttaa maailmaa.

Asmi on ollut kartoittamassa myös Malediivien hiukkaslähteitä. Saarivaltioiden kohtalo on karu ilmastonmuutoksen edetessä, jos arktistenkin alueiden. Muiden auttaminen voi olla pois omasta huippututkimuksesta, mutta tiedonvälittäminen koituu lopulta kaikkien parhaaksi.

— Välillä tuntuu, että tutkijan työ on liian hidasta, että sillä olisi vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon, saati talouselämän ratkaisuihin. Mutta mitattu, todennettu tieto on juuri sitä, mitä tutkija voi parhaiten tuottaa ammattitaidollaan.

OIKEA RASTI / Kääntöpuolena tutkijanelämän lumolle on se, että elämäntavasta on työlästä ottaa lomaa. Toimistotyö ja kenttäkeikat vuorottelevat, ja työasiat pyörivät mielessä melkein aina.

— Olen koettanut opetella vapaa-ajan viettämistä. Liikunta auttaa. Saatan juosta niin kauan kuin jaksan. Se puhdistaa mielen tehokkaasti.

Luonnossa liikkuminen on pysynyt rakkaana harrastuksena pienestä saakka. Suunnistus kuuluu Asmin lajeihin, ja kesällä tutkijaa odottaa jälleen Venlojen viesti Jukolassa. Metsät ovat Asmille tärkeitä myös ammatillisista syistä:

— Metsien tuottamat hiukkaset viilentävät ilmakehää. Se on yksi erinomainen syy säilyttää metsää.

Urheilija tarvitsee hyvää ravintoa, ja Asmi kertookin pitävänsä kovasti ruoanlaitosta.

— Olen kasvissyöjä, siltäkin osin kai maailmanparantaja.

PELKOA PÄIN / Ystävien kanssa Asmi puhuu mielellään myös muuta kuin työasiaa. Se on yksi tapa ladata akkuja ja muistaa, että maailmassa on muutakin kuin aerosolitutkimusta.

Toisinaan tulevaisuus huolestuttaa. Tutkimusrahoituksen leikkaukset ihmetyttävät ja surettavat tutkijaa, joka toivoisi valtiovallalta rohkeaa, eteenpäin suuntaavaa näkemystä. Hän on valmis puolustamaan omiaan kärkkäästikin, jos joutuu tappelemaan rahasta ja perustelemaan työn vaikuttavuutta.

— Mutta en minä silti tosissani tahtoisi tehdä mitään muuta kuin tätä, Eija Asmi puntaroi.

— Tykkään mennä pelkoa päin ja kokeilla uutta. Jos tulee virheitä, työn voi tehdä uudelleen ja paremmin. Epäonnistumisia ei tarvitse kaihtaa.

Nuori kapinallinen on löytänyt aikuisiällä paikan, jossa itsellisestä ajattelusta ja epätavallisista näkökulmista pääosin palkitaan.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.

Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Kestävä kehitys