Koulussa pyritään usein korjaamaan oppilaiden puutteita. Entä jos siirrettäisiinkin katse heidän vahvuuksiinsa?

Muutama vuotta sitten erityisluokanopettaja Kaisa Vuorinen tuskaili vaativan ryhmänsä kanssa. Etsiessään tukea työlleen hän löysi positiivisen psykologian. Sen mukaan jokaisella ihmisellä on omat ydinvahvuutensa, joiden käyttäminen on luontevaa ja tuo iloa.

— Se tuntui järkeenkäyvältä. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mikä lapsissa on hyvää ja kunnossa.

Vuorinen innostui niin paljon, että alkoi tehdä aiheesta väitöskirjaa. Hän tutkii, miten vahvuuksien opettaminen vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja koulumenestykseen. Samalla käynnistyi yhteistyö lasten onnellisuutta tutkineen dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa.

— Nykyään ei vasureitakaan enää pakoteta oikeakätisiksi, vaan ymmärretään, että he pärjäävät paremmin, kun saavat käyttää vahvempaa kättään. Sama pätee luonteenpiirteisiin, Uusitalo-Malmivaara vertaa.

Kun erilaiset ominaisuudet nähdään tasa-arvoisina, ei palkita vain niitä temperamenttityyppejä, joille koulu sopii. Jokaiselle lapselle halutaan tarjota kokemus siitä, että hän on arvokas.

MYÖTÄTUNTOA / Viime keväänä Vuorinen piti neljälle luokalle kerran viikossa vahvuusopetusta. Aluksi lapset tekivät positiivisen psykologian gurun Martin Seligmanin VIA-testin, jonka kysymykset auttavat seulomaan kunkin ydinvahvuudet. Niitä on 24 kappaletta: innokkuudesta ja uteliaisuudesta ystävällisyyteen, harkitsevuuteen ja vaatimattomuuteen.

Vahvuustunneilla puhuttiin eri ominaisuuksien merkityksistä ja tehtiin harjoituksia. Vahvuuksia kannustettiin käyttämään sekä koulussa että kotona.

Kevään päätteeksi lasten itsetuntemusta testattiin kyselyillä. Alustavien tulosten mukaan koeryhmän sinnikkyys ja kyky toipua vastoinkäymisistä parantuivat kontrolliryhmään verrattuna.

Oppilaat kehuivat opetusta ja suosittelivat sitä varsinkin sellaisille lapsille, jolla on ollut vastoinkäymisiä.

Opettajat puolestaan kertoivat, että luokkien kulttuureissa näkyi muutos. Empatia ja myötätunto lisääntyivät vahvuustuntien mittaan. Eräs Vuorisen kollegoista kokeili pedagogiikkaa myös kiusaamistapauksen selvittelyyn — hyvin tuloksin.

Tänä syksynä opetuskokeilua jatketaan Espoossa. Mukana on yli 20 opettajaa kahdeksasta koulusta. He toteuttavat Vuorisen suunnitteleman ohjelman eri luokka-asteilla.

ARASTA ROHKEAKSI / Opettajat pyrkivät tukemaan myös niitä oppilaiden piirteitä, jotka eivät ole niin vahvoja. Esimerkiksi aran lapsen rohkeutta voi kasvattaa kannustamalla. Rohkeus kasvaa tekemällä rohkeita tekoja, mutta siihen tarvitaan aikuisen apua.

— Jotta voi kehittyä, pitää olla uskoa siihen, että kannattaa harjoitella. Kerromme myös siitä, miten vastoinkäymisistä pääsee eteenpäin, Vuorinen selvittää.

Vuorisella on omaa kokemusta kannustuksen merkityksestä. Koripallovalmentaja kannusti häntä aikanaan parempaan peliin vetoamalla sinnikkyyteen ja taistelutahtoon.

— Harjoituksissa käyminen olisi tuntunut aika puuduttavalta, jos olisi jatkuvasti kiinnitetty huomiota siihen, mitä en osaa. Sen sijaan sain kannustusta siihen, missä olin hyvä. Kun tietää omat vahvuutensa, saa energiaa kehittää myös heikkouksiaan, Vuorinen sanoo.

Tutkijat kirjoittavat yhdessä kirjaa, jonka on tarkoitus ilmestyä ensi vuoden alussa. Käytännöllinen käsikirja vahvuuspedagogiikasta ja sen soveltamisesta on suunnattu opettajille.

Vuorisen oppilaat ovat askarrelleet silmälaseja, joiden sankoihin on kirjoitettu kunkin omat ydinvahvuudet.

— Myös lapset bongaavat vahvuuksia toisissaan. On tärkeää, ettei kiitos tule vain opettajan suusta, vaan lapset oppivat näkemään toistensa myönteisiä puolia, Lotta Uusitalo-Malmivaara arvioi. //

Kaisa Vuorinen osallistuu Peruskoulun suuri kysymys -keskusteluun 22.10. klo 16.30 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa, Aleksanterinkatu 7.