Muutos maailman kahdeksanneksi suurimman talouden lainsäädäntöön. Siinäpä vaikuttavuutta, josta moni tutkija voi vain haaveilla. Helsingin yliopiston uudelle ekotoksikologian professorille Stephan Pflugmacher Limalle se on täyttä totta.
Brasilian lainsäädäntöä muutettiin niin, että kalankasvattajat joutuvat raportoimaan luontoon päästämiensä jätevesien määrän ja laadun. Taustalla oli Pflugmacher Liman onnistunut projekti kalaviljelmän jätevesien puhdistamiseksi.
— Olen siitä hyvin tyytyväinen, Pflugmacher Lima toteaa vaatimattomasti.
Makean veden vesistöjen suojelu ja puhdistaminen on Pflugmacher Liman ominta alaa. Hänen keskeinen metodinsa on niin kutsuttu vihreä maksa eli tekniikka, jossa vesistöjä puhdistetaan niiden kotoperäisillä kasveilla ja pieneliöillä. Parhaillaan Pflugmacher Lima pyrkii laajentamaan menetelmää myös vedessä asuviin sieniin.
— Ekosysteemin voimalla voi tehdä valtavan paljon, Pflugmacher Lima kertoo.
— Oikein käytettyinä vesikasvit ovat kuin työkaluja. Mikään kasvi ei ratko kaikkia ongelmia, mutta lähes jokaisen ongelman ratkaisee jokin kasvi.
Vihreä maksa onkin eräänlainen laaja työkalupakki. Siinä on useita vesikasveja, joita voidaan käyttää niiden omissa ekosysteemeissä korjaamaan erilaisia veden puhtauden ongelmia kuten rehevöitymistä tai poistamaan myrkkyjä.
Esimerkiksi Brasiliassa kalanviljelyn suurin ongelma olivat kalojen lääkitsemisessä käytettyjen lääkeaineiden leviäminen luonnonvesiin. Tämän Pflugmacher Lima ratkaisi järjestelmällä, joissa kasvit puhdistivat veden ennen kuin sen annettiin virrata takaisin vesistöön.
— Tässä voittivat sekä viljelijä, joka saattoi myydä tuotteitaan ympäristöystävällisyydellä, että luonto, Pflugmacher Lima huomauttaa.
Yhteistyö, jossa kaikki voittavat, on Pflugmacher Liman suuri tavoite. Hänen mukaansa vesistöjen suojelua ei voi tehdä ilman tieteen, teollisuuden ja viranomaisten yhteistyötä.
— Vihreän maksan avulla voimme puhdistaa melkein minkä tahansa vesistön. Mutta se ei auta, ellemme pysty lopettamaan vesistöjen likaamista.
Hän nostaa esimerkiksi mikromuovin, jonka päätyminen vesistöihin on yksi tämän hetken suurimpia ongelmia vesien suojelussa.
Myös muovia on mahdollista kerätä vihreän maksan avulla pois. Isompaa muoviroskaa voidaan kerätä tiheän kasvillisuuden muodostamilla verkoilla virtauspaikoissa. Mikromuovia taas voidaan puhdistaa vesistä kasveilla, jotka keräävät sitä solukkoonsa. Tämän jälkeen kasvit voidaan korjata ja ottaa muovi talteen.
— Se ei kuitenkaan auta, ellemme onnistu korvaamaan nykyisiä muoveja biohajoavilla ja kompostoituvilla materiaaleilla ja rajoittamaan turhan muovin käyttöä, Pflugmacher Lima toteaa.