Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2024.
Metsäpolitiikan tutkija Teemu Harrinkari paneutui väitöskirjassaan Suomen metsäpolitiikan eri eturyhmiin vuosina 1994–2015 ja tutki alan kansainvälisiä virtauksia. Jännitteet näkyvät metsäkiistoista tuttujen osapuolten välillä: yhtäällä puuvarantojen taloudellista hyödyntämistä korostavat, toisaalla ympäristöä ja suojelua painottavat.
— Ympäristötietoisuuden nousu 1990-luvulla ja siihen liittyvä kansainvälisen sääntelyn kehittyminen antoivat ympäristökoalitiolle vaikutusvaltaa, mutta sen suhteellinen vaikutus väheni 2010-luvulle tultaessa, tutkija hahmottelee.
— Metsien taloudellista hyödyntämistä tukevaa metsäpolitiikkaa vahvistettiin, missä biotalouden narratiivilla oli keskeinen merkitys.
Puhetapojen voima on muutenkin suuri, Harrinkari totesi kansainvälisiä yhteyksiä eritellessään. Ne ja ei-sitovat normit saavat alalla yhtä lailla painoarvoa kuin oikeudellisesti sitovat kansainväliset säännöt.
— Suomessa on ajettu yksityismetsätalouden ja metsäteollisuuden etuja korostamalla puuvarojen taloudellista hyödyntämistä. Kun ympäristönsuojelun ja metsien käytön keskenään ristiriitaisia tavoitteita pyritään jatkossa yhdistämään, kyse ei ole vain elinkeinoelämästä, Harrinkari sanoo.
— Metsät tarjoavat toimeentulon lisäksi hyvinvointia ja ovat avainasemassa ihmiskunnan eksistentiaalisiin haasteisiin vastaamisessa.
Teemu Harrinkarin väitös tarkastettiin 15.11. maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sen aineistona on asiantuntijahaastatteluja ja politiikka-asiakirjoja.
Jutun otsikko on vaihdettu 9.1.2025 (aiempi otsikko: Metsäpolitiikkaa on Suomessa tehty teollisuuden ehdoilla, tuore väitöskirja kertoo).
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedelehti, joka on sitoutunut journalistin ohjeisiin.