Ministeriöiden asiantuntijat määrittelevät, mitkä ovat hyvinvointivaltion ongelmat ja millaisia teknologisia ratkaisuja niihin haetaan.
– Esimerkiksi julkishallinnon innovaatiokehittäjät muokkaavat käsitystä hyvinvointikansalaisuudesta, jotta se sopisi paremmin idealisoituun tekoäly-yhteiskuntaan. Tämä prosessi on pohjimmiltaan poliittinen kysymys, sillä se vaikuttaa siihen, miten kansalaisten tarpeet ja ongelmat ymmärretään ja ratkaistaan, väittää Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Santtu Räisänen.
Väitöstutkimus on ajankohtainen, koska julkisen sektorin tekoälyinnovaatiohankkeita rakennetaan yhä enemmän ja niiden välttämättömyyttä ei kyseenalaisteta. Tutkijan mukaan tämä tekee valtionhallinnon innovaatiotoiminnasta mahdotonta.
– Jollei aikaisempia epäonnistumisia kyetä kohtaamaan rehellisesti, tämä johtaa saman tyhjän ja haaskaavan näennäisinnovaation kierrättämiseen, Räisänen sanoo.
Räisänen tutki väitöksessään tekoälyinnovaatiota valtionhallinnossa. Innovaatiotoiminta on uusi vaatimus valtion virkakunnalta. OECD on alkanut ajamaan uutta hallinnon ideaalia, jossa virkahenkilöiden tehtäviin kuuluisi uusien innovaatioiden kehittäminen. Myös Suomen valtiovarainministeriö on allekirjoittanut julistuksen, jossa innovointi määritellään jokaisen virkahenkilön tehtäväksi.
Tekoälyteknologia ei vastaa hyvinvointipalveluiden tuotannon todellisia tarpeita
Ylhäältäpäin määrätyn tekoälykehityksen suurin kitka on väitöstutkimuksen mukaan se, että ongelmat, joiden varalle tekoälyteknologia suunnitellaan, ovatkin aivan muita kuin ne todelliset ongelmat, jotka hyvinvointipalveluiden tuottamisessa tulevat vastaan. Tekoälyteknologia ei siis kykene vastaamaan hyvinvointipalvelutuotannon todellisia tarpeita.
– Tekoälyinnovaatiota on vaikeaa kyseenalaistaa byrokraattisten hankkeiden sisällä, osittain hierarkkisen hankinnan ansiosta, ja osittain siksi, että tekoälyistymisen välttämättömyyspuhe on niin hallitsevaa, Räisänen sanoo.
– Onnistuneena julkisena tekoälyinnovaationa dokumentoitu hanke osoittautuukin vippaskonsteiksi, joiden avulla toimimaton teknologia saadaan näyttämään suunnitelmien mukaisesti toimivalta. Tämänlainen improvisoitu korjaustyö jää näkymättömäksi, ja siten harhaanjohtavasti tukee tarinaa tekoälystä hyvinvointivaltion ongelmien ratkaisijana, hän toteaa.
Tutkimuksen tavoite oli ymmärtää hallinnon uusi tekoälyinnovaatiokulttuuri elettynä todellisuutena ja todellisina käytänteinä: Mitä innovaatiotoiminta valtionhallinnossa, valtionvarainministeriön JulkICT osastolla, käytännössä tarkoittaa.
Lisätiedot:
Santtu Räisänen