Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2025.
Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.
Messukeskuksen suuressa hallissa on hämärää — ja hälyisää. Vihreät laserit halkovat ilmaa. Suuren esiintymislavan puhujat vaihtuvat tiheään. He kertovat ”hissipuheissaan” yrityksistään, yrityspoluistaan ja uusimmista teknologioista. Tämä on Slush.
Heti lavan vieressä, paraatipaikalla, on Helsingin yliopiston piste. Baarimaisten pyöreiden pöytien ympärillä seisoo tutkijoita valmiina kertomaan projekteistaan. Lähes kaikkea on tarjolla: syöpähoitoja, tehokkaampi tapa valmistaa vetyä, kaupunkidemokratiaa tukevaa tekoälyä, uudenlaista tapaa tarjota mielenterveyspalveluja, terveellisempää rasvaa…
Ihmisiä pyörii paikalla runsaasti ja se on hyvästä. Sitä vartenhan Slushissa ollaan, tapaamassa mahdollisia sijoittajia ja yhteistyökumppaneita.
Lihaskadon syyt
Professori, kantasolututkija Pekka Katajisto on Slushissa esittelemässä lihanviljelyprojekti Myocopiaa. Messukokemus tuntuu Katajistosta erikoiselta.
— Täällä ketään ei kiinnosta, mihin tutkimukseen ideamme pohjautuu. Heitä kiinnostaa, kuinka nopeasti sitä voisi viedä eteenpäin ja millainen sen kasvumahdollisuus on.
Myocopian keskeinen oivallus on uusi tapa kontrolloida tarkasti esilihassolujen lisääntymistä ja erilaistumista. Tämä edesauttaa solukon kasvua.
Kehomme kasvattaa uusia lihassoluja vain harvoin — kehomme luo uutta lihasta lähinnä paikatakseen vaurioita. Uusiksi lihassoluiksi kehittyviä esilihassoluja onkin kehossamme vähän.
Nekin jakautuvat vain muutaman kerran ennen kuin muuttuvat lihassoluiksi ja lopettavat jakautumisen.
Katajisto uskoo tämän olevan yksi syy ikäihmisten lihaskatoon: kun lihassolut eivät jakaudu, lihakset eivät uudistu vaan rappeutuvat. Vuonna 2021 tutkijat löysivät lupaavan menetelmän.
Siinä esilihassoluja estetään muuttumasta lihassoluiksi, minkä seurauksena ne jakautuvat pidempään. Kun jakautuneita soluja olisi tarpeeksi, niitä voisi antaa soluterapiana lihakseen.
Laboratoriosta makkaratehtaaksi?
Katajiston laboratoriossa työskentelevä tutkija Swetha Gopalakrishnan jutteli vuonna 2021 australialaisen, akateemisista ympyröistä yritysmaailmaan siirtyneen ystävänsä kanssa. Yhtenä aiheena ystävyksillä oli keinolihan tuottamisen vaikeus. Koska lihassolut ovat huonoja jakautumaan, niiden kasvatus bioreaktoreissa tyssää usein lyhyeen.
— Hoksasin, että meidän keksintöämme voisi käyttää myös ravinnontuotannossa, Gopalakrishnan kertoo.
Professori oli aluksi skeptinen.
— Ensimmäinen reaktioni oli, että emme me mitään makkaratehdasta perusta, Katajisto kertoo.
Yön yli mietittyään Katajisto lämpeni idealle. Gopalakrishnan ja Katajisto tekivät ideasta keksintöilmoituksen, jossa korostivat nimenomaan keinolihan viljelyä.
Ennätysvuosi 2024
Yliopiston omistama yhtiö, Helsingin innovaatiopalvelut eli HIS, seuloo yliopistolaisten keksintöilmoitukset ja tarttuu niistä lupaavimpiin.
Ilmoituksia tulee vuodessa reilut sata, ja yliopisto ottaa oikeudet noin puoleen niistä.
Varsinaisia kaupallistamishankkeita kehittyy vuosittain 10–15. Nyt käynnissä on 19 hanketta, yhtenä niistä Myocopia. Alkupanos tulee pääosin Business Finlandilta. Kaksivuotinen Research to Business -rahoitus on tavallisesti noin 700 000 euroa. Sillä maksetaan muun muassa kaupallistamisasiantuntijan palkka ja tutkijoiden työpanos.
Yrityksiksi asti hankkeista etenee vuosittain kourallinen. Ennätysvuonna 2024 syntyi viisi uutta tutkimuslähtöistä firmaa eli spinout- yritystä. Myocopian kohdalla yritystoiminnan mahdollisuuksia vasta kartoitetaan. Yliopistotutkija Swetha Gopalakrishnanin työajasta noin 60 prosenttia on nyt korvamerkitty yritykselle. Pekka Katajisto tekee edelleen pääosin professorin töitä Helsingin yliopistossa.
Enemmän aloitteellisuutta
Slushiin osallistui ensimmäistä kertaa myös HISin tuore toimitusjohtaja, professori Marko Hakovirta, joka piti kokemusta innostavana.
— Meillä oli hieno piste ja paljon erinomaisia vierailijoita.
Parannettavaakin voisi jatkossa olla vaikkapa vuorovaikutteisten tilaisuuksien osalta.
— Voisimmeko järjestää pienryhmiä, joissa puhuisimme laajemmin yritystoiminnan ja tutkimuksen yhteistyöstä, Hakovirta pohtii.
Hakovirta toivoo tuovansa innovaatiopalveluihin ylimalkaan lisää aloitteellisuutta.
— Meidän tulisi olla enemmän läsnä kampuksilla. Voisimme esimerkiksi tuoda esiin yritysmaailmannäkökulmia ja kertoa, millaisella tutkimuksella olisi kysyntää. Innovaatioiden kanssa voisi toimia nykyistä ripeämmin.
Hakovirta kertoo nähneensä maailmalla,miten keksintöilmoituksesta ei mene kuin päiviä, kun tutkijaa jo pyydetään tapaamiseen.
— Innovaatioiden tuominen yhteiskuntaan on kuitenkin yliopiston strategian ydintä. Tutkimusyliopistolle innovaatiopalvelu on kriittinen toiminto.
Tällä hetkellä hankkeita edistetään lähinnä Business Finlandin rahoituksella. Jatkossa voisi sel vittää myös muita vaihtoehtoja, Hakovirta tuumii.
Kokoaan isompia sijoituksia
Kun hankkeesta tulee yritys, yliopiston rahastot sijoittavat siihen ensimmäisenä sijoittajana noin 15 prosentin osuuden. Rahastoilla oli viime kesänä kiinni spinout-yrityksissä 27 miljoonaa euroa ja opiskelijoiden ideoista lähteneissä startupeissa 160 000 euroa.
Yliopiston koko 765 miljoonan euron arvopaperisijoituksiin nähden panos tuntuu pieneltä. Merkitystä sillä yhtä kaikki on.
— Spinout- ja startup-yritykset tekevät yliopistoa ja tutkimustamme tunnetuksi ja kasvattavat verkostojamme, rahastojen sijoituspäällikkö Marko Berg sanoo.
Yliopiston sijoitusten tuottovaade on yleisesti seitsemän prosenttia. Viimeisten vuosien aikana asiat ovat sujuneet. Lääkekehitysyhtiö Nanoform listautui pörssiin vuonna 2020, ja infektiotautien diagnostiikkaa kehittävä Mobidiag myytiin Yhdysvaltoihin 668 miljoonalla eurolla vuonna 2021. Myynnin seurauksena yliopiston seitsemän miljoonan sijoitus yhtiöön tuotti noin 40 miljoonaa euroa.
— Aloittavat yritykset ovat riskisijoituksia. Moni ei tuota paljoa, mutta kun kaikki osuu kohdalleen, tuotot voivat olla merkittäviä, Berg toteaa.
Tutkimusta omaan piikkiin
Myocopian pitkän tähtäimen suunnitelma ei ole lihatehtaan perustaminen vaan tekniikan lisensointi solumaatalouden käyttöön. Tutkijat eivät myönnä motivoituvansa rikastumisen ajatuksesta. Itse työ innostaa.
— Tämä on mahdollisuus maksaa takaisin tukea, jota olen Suomelta saanut. Tämä on minulle maailman paras paikka perustaa yritys, Swetha Gopalakrishnan sanoo.
Pekka Katajisto tuumii, että tutkijan ura jatkuu, kävi hankkeen jatkon kanssa kuinka vain.
— Mutta olisihan se hauskaa, jos vaikka laboratorion kulut voisi maksaa itse eikä tarvitsisi anoa rahaa muilta, professori toteaa.
Artikkelin taustaksi on haastateltu Helsingin innovaatiopalveluiden operatiivista johtajaa Kajsa Kajanderia.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Epäorgaanisen materiaalikemian professori Pedro Camargo tutkimusryhmineen on kehittänyt vetykatalyyttiä pitkään.
— Vetyä tehdessä tarvitaan katalyyttejä, joissa on paljon iridiumin tai platinan kaltaisia harvinaisia ja kalliita metalleja.
Tarve uusille katalyyteille on ollut ilmeinen.
Sellaisen Camargo ryhmineen löysi vuonna 2023. Katalyytti koostuu nanohiukkasista, joiden pinnalle veden kanssa reagoivat iridiumatomit on saatu aseteltua. Muu hiukkanen koostuu maaperässä yleisistä materiaaleista. Näin iridiumia tarvitaan vain murto-osa siitä, mitä perinteinen katalyytti vaatii. Samalla valmistus muuttuu huomattavasti huokeammaksi.
Idean tiimoilta on jo haettu useampi patentti, ja tutkijoiden perustama Relight-projekti on saanut Reseach to Business -rahoituksen. Mahdollinen yritystoiminta voisi käynnistyä vuonna 2026. Ideana olisi perustaa oma katalyyttivalmistamo ja tuotekehityslaboratorio. Tuleeko professorista yrittäjä?
— Hyvä kysymys! Pidän työstäni, mutta jos yritys syntyy, toiminta sen parissa kiinnostaisi niin ikään. Ehkä vähentäisin osuuttani yliopistolla ja käyttäisin osan ajasta Relightiin. Tai sitten valitsen hallituspaikan. Aika näyttää.
Mikä on tuo Slushin piste, jonka edessä parveilee jatkuvasti ihmisiä? Kullan kierrätykseen tähtäävän Futumine-hankkeen esittelypisteellä saa seurata reaaliajassa, kuinka ääniaallot erottelevat kultaa elektroniikkajätteestä.
— Menetelmämme toimii, mutta on toistaiseksi liian hidas teolliseen käyttöön. Nyt selvitämme, voisiko sitä nopeuttaa, kertoo Futuminen projektinjohtaja, elektroniikan ja teollisuusfysiikan professori Ari Salmi.
Salmen johtamalla elektroniikan tutkimuksen laboratoriolla on pitkät perinteet spinout-hankkeista. Laboratorion perusti 1970-luvulla professori Mauri Luukkala, joka oli kiinnostunut niin perustutkimuksesta, soveltavasta tutkimuksesta kuin kaupallistamisesta.
— Hänen seuraajansa Edward Hæggström jatkoi samalla tavalla ja nyt minä olen kolmas professori ketjussa, Salmi kertoo.
Laboratoriosta on saanut alkunsa muun muassa Nanoform Finland, jonka toimitusjohtaja professori Hæggström nykyään on.
Salmelle Futumine on kolmas kaupallistamishanke. Terveellisempiä rasvoja valmistava Perfat Technologies ja haavojen hoitoa kehittävä Acouspin ovat jo itsenäisiä yrityksiä.
Seuraava hanke on kehitteillä. Ari Salmi aikoo silti pysyä tutkijana.
— Yliopisto on minulle oikea paikka. Muut saavat sitten hoitaa asiat täältä eteenpäin, professori sanoo.