Viheralueet voivat edistää luonnon monimuotoisuutta kaupunkialueilla, mutta suunnitelmiin tarvitaan yhteisön osallistamista

Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutissa valmistuneessa tutkimuksessa tunnistettiin parhaita luontoon perustuvia kaupunkisuunnittelun ratkaisuja hiilen sidonnan ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta.

Luontopohjaisten ratkaisujen hyötyjen hallinta ilmaston, luonnon monimuotoisuuden ja yhteiskunnan osalta on ratkaisevan tärkeää, kun tavoitellaan ilmastoneutraalia toimintaa ja pyritään ennallistamaan luonnon monimuotoisuutta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan tarvitaan selvityksiä luonnon monimuotoisuuden, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillitsemisen sekä ympäristöoikeudenmukaisuuden välisestä vuorovaikutuksesta.

Maailmanlaajuisista toimintaperiaatteisiin liittyvistä haasteista huolimatta tiedetään vain vähän siitä, miten erilaisia tietojärjestelmiä ja arvoja voidaan arvioida ja yhdistää hiileen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviin kompensointilaskelmiin erityisesti kaupunkialueilla.

Kestävyystieteen instituutin ja Suomen Akatemian strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman CO-CARBON-hankkeen uusi tutkimus tarkastelee biofysikaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen välisiä tilallisia suhteita hiilen sitomispotentiaalin ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta Helsingissä. Biofysikaaliset mallit osoittavat luontopohjaisten kaupunkiympäristön ratkaisujen arvon luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tällaisia ratkaisuja ovat muun muassa kaupunkimetsät ja muut kaupunkien viheralueet.

– Tutkimus auttaa kaupunkisuunnittelussa tunnistamalla painopisteitä erityyppisten luontoon pohjautuvien ratkaisujen toteuttamisessa ja valmiuksien kehittämisessä niin, että voidaan varmistaa hiilineutraali ja luontomyönteinen tulevaisuus asukkaiden näkökulmasta yhteiskunnallisesti hyväksyttävillä tavoilla, sanoo CO-CARBON-hankkeen työpaketti 3:n johtaja, professori Christopher Raymond.

– Tulokset otetaan huomioon erityisesti Helsingin kaupungin uuden metsänhoitostrategian toimeenpanossa, jossa luovitaan luonnonsuojelun ja kaupunkisuunnittelun ristipaineessa. Tästä esimerkkejä ovat metsäalueiden suunnitellun monimuotoisuuden lisääminen, metsien luonnollisen ikääntymisen mahdollistaminen ja paikallisyhteisön osallistaminen uusiin hoitotoimiin, joilla sopeudutaan ilmastonmuutokseen ja kasvavan kaupungin vaikutukseen.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa Nature Urban Sustainability -tiedelehdessä.

Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden huomioiminen voi auttaa saavuttamaan toivottuja tuloksia

Tutkimuksessa hyödynnettiin lähestymistapaa, joka yhdistää hiilensidontamallinnuksen menetelmiä, asiantuntijoiden käyttämiä pisteytystapoja luonnon monimuotoisuuden arvioinnissa ja suurta yleisöä osallistavia paikkatietojärjestelmiä. Tulosten perusteella luonnon monimuotoisuutta ja hiilen sidontaa koskevien mallinnettujen painopisteiden välillä on vahvoja tilallisia yhteyksiä, mutta yhteydet ovat heikompia näiden mallinnettujen arvojen ja kansalaisten luonnon monimuotoisuuden suojelua ja hiilineutraaliuden tavoittelua koskevien arvojen välillä.

– Olemme huolissamme siitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä biofysikaalisiin arvioihin pohjautuvia luonnon monimuotoisuuden kartoituksia on vaikea toteuttaa, elleivät ne perustu yhteiskunnallisiin tekijöihin, Raymond sanoo.

Yhteiskunnallisia ja biofysikaalisia arvoja yhdistämällä voidaan luoda moninaisia keinoja suojella luontopohjaisia järjestelmiä, joilla edistetään hiilineutraaliutta ja luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi on olemassa keinoja suunnata koulutukseen ja valmiuksien kehittämiseen keskittyviä ohjelmia paikallisille ongelma-alueille.