Jos kaupungit aikovat saavuttaa hiilineutraaliuden seuraavan 20 vuoden aikana, niiden on kaikkialla maailmassa alettava entistä enemmän hyödyntää negatiivisia päästöjä tuottavia teknisiä ratkaisuja.
Erityisesti biohiilen ja muiden kestäviä negatiivisia hiilipäästöjä tarjoavien ratkaisujen merkitys kasvaa, koska niissä biomassan sitoma hiili pysyy sidottuna satoja tai peräti tuhansia vuosia. Hiilen sitominen näin pitkään on mahdollista, kun muuten nopeasti hajoavaa biomassaa kuumennetaan hapettomissa oloissa niin, että sen aromaattisten hiiliyhdisteiden pitoisuudet kasvavat. Mikrobien on huomattavasti vaikeampi hajottaa hapettomasti noin 500 asteen lämpötilaan kuumennettua biomassaa, kuten kaupunkien viherjätettä, verrattuna siihen, että samaa ainesta lisättäisiin maaperään kuumentamatta.
Parhaat opit Helsingin Hyväntoivonpuiston yhteissuunnittelusta
Aalto-yliopiston professori Mikko Jalaksen ja Helsingin yliopiston AgriChar-ryhmän johtajan, yliopistonlehtori Priit Tammeorgin yhteishankkeessa tutkimusryhmä linjasi, että kaupunkien viheralueille sijoitettavien hiilinielukoealueiden on oltava turvallisia, näkyviä ja tieteellisen seurannan suhteen järkeviä, jotta hiilen sitomisesta saadaan luotettavaa tietoa kustannustehokkaasti.
– Kannanotto osoittaa, että erilaisia intressejä voidaan sovittaa yhteen. Kaupunkialueille suunniteltujen hiilinielupuistojen suunnittelusta yhdessä eri sidosryhmien eli tutkijoiden, kaupungin viranomaisten, yritysten ja asukkaiden kanssa syntyvän synergian tuloksena voi olla koealueita, joissa tieteellisen kokeilun vaikutus, tiedon levittäminen sekä tieteellisen tutkimuksen periaatteiden huomioiminen on mahdollisimman tehokasta, toteaa ohjeistuksen pääkirjoittaja Priit Tammeorg Helsingin yliopiston AgriChar-tutkimusryhmästä.
– Yksi kaupunkialueiden hiilinielupuistojen tärkeimmistä tavoitteista on lisätä hiilen sitomiseen liittyvää tietoisuutta. Suunniteltiinpa puistot miten hyvin tahansa, niiden kyky sitoa hiiltä on lopulta hyvin rajallinen. Siksi onkin tärkeää kannustaa ihmisiä tarttumaan toimeen kukin tahollaan, omilla kotipihoillaan ja kesämökeillään. Toivottavasti kaupungit kaikkialla maailmassa saavat innoitusta näistä ohjeista, summaa Tammeorg.
Rahoitus:
Kirjoittajat kiittävät Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin Climate KIC -yhteisöä varhaisvaiheen Carbon Lane -innovaatiohankkeelle myönnetystä rahoituksesta (hanke 190365, jota veti professori Mikko Jalas Aalto-yliopistosta). Kannanoton pohjana oleva selvitys on luettavissa kokonaisuudessaan täällä: https://www.aalto.fi/fi/Carla. Kiitämme myös Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiötä Hiilipuiston eli Carbon Lane -hankkeen ensimmäisen jatkohankkeen rahoittamisesta. Tutkimusryhmä arvostaa suuresti myös kaikkia työpajoihin osallistuneita sidosryhmien edustajia ja tutkijoita, jotka antoivat panoksensa kaupunkialueiden hiilinielupuistojen periaatteiden laatimiseen ja suunnitteluun.
Alkuperänen artikkeli (POLICY BRIEF article):
Tammeorg P, Soronen P, Riikonen A, Salo E, Tikka S, Koivunen M, Salonen A-R, Kopakkala T and Jalas M (2021) Co-Designing Urban Carbon Sink Parks: Case Carbon Lane in Helsinki. Front. Environ. Sci. 9:672468. doi: 10.3389/fenvs.2021.672468
Lue lisää:
- Co-Designing Urban Carbon Sink Parks: Case Carbon Lane in Helsinki (Täysi raportti Hiilinielupuistojen yhteissuunnittelu kaupunkialueille: tapaus Carbon Lane Helsingissä, linkki vain englanniksi)
- Co-Designing Urban Carbon Sink Parks: Case Carbon Lane in Helsinki (Hiilinielupuistojen yhteissuunnittelu kaupunkialueille: tapaus Carbon Lane Helsingissä, linkki vain englanniksi)