Tutkijat ja valtuutetut kartoittivat keinoja, joilla kaupungit saadaan hiilineutraaleiksi – ota talteen ilmastosparrauksen tärpit!

Tiedesparraus järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginvaltuutetuille. Toiveena on, että luottamushenkilöiden ja tutkijoiden yhteistyö ilmaston hyväksi tiivistyy entisestään.

Minkälaisia keinoja päästöjen hillintään tarjoavat puurakentaminen, hiilinielut ja maankäytön ohjaus? Eri alojen tutkijat pohtivat tätä kaupunginvaltuutettujen kanssa elokuussa, kun Tiedesparraus järjestettiin ensimmäisen kerran Helsingin, Espoon ja Vantaan luottamushenkilöille. Työskentelyn pohjaksi otettiin kaupunkien omat kestävyysohjelmat, jotka tähtäävät hiilineutraalisuuteen vuoteen 2030 mennessä.

– Kaupungit ovat asettaneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Niiden toteuttamiseksi tarvitaan jatkuvaa tietopohjan päivittämistä, kuvailee Kaupunkiakatemian projektipäällikkö Annina Ala-Outinen.

Valtuutetut ja tutkijat jakaantuivat pienryhmiin keskustelemaan kaupunkien ilmastohaasteista sekä työkaluista, joita tiede tarjoaa päästöjen leikkaamiseen. Kaupunkiakatemian ja Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian järjestämään sparraukseen osallistui 11 tutkijaa CLIMATE-ohjelmasta ja muista ilmastohankkeista.

Kokosimme alle kolme nostoa jokaisesta keskustelusta!

Miten maankäyttö auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa?

  1. Maankäytön ohjauksessa ilmastotavoitteet tulisi määritellä selvästi ja sitovasti kaikilla tasoilla, kuten uudessa kaavoitus- ja rakentamislaissa, seututason MAL-sopimuksissa ja kaupunkikohtaisissa yleiskaavoissa. Näin varmistetaan, että ilmastonäkökulma toteutuu myös käytännön suunnittelukohteissa. Olennaista on myös arvioida toimenpiteiden ilmastovaikutukset.

     
  2. Pääkaupunkiseudun tulisi kehittää viheralueiden suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon yhteisiä toimintatapoja. Esimerkiksi kaavoituksessa käytettävään viherkertoimeen voitaisiin lisätä hiililaskenta ja kasvillisuuden lämpötilavaikutukset. Myös maankäyttö- ja tontinluovutussopimuksia voitaisiin hyödyntää enemmän ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

     
  3. Julkinen, tietopohjainen keskustelu maankäytön ratkaisuista on tarpeen. Yhteisen näkemyksen muodostus edellyttää vaihtoehtojen tarkastelua, ristiriitojen käsittelyä ja valintojen vaikutusten tuomista esiin. Tutkijoita tarvitaan viestimään sekä asukkaille että päättäjille.

– Ilmastotyön tavoitteita ja toimintatapoja kannattaa käsitellä strategisessa suunnittelussa avoimesti, jotta luottamukseen perustuva työnjako kehittyy päättäjien, virkahenkilöstön ja kuntalaisten välillä, toteaa tutkimuskoordinaattori Vesa Kanninen Helsingin yliopistosta.

Kuinka kaupunkilaisia tuetaan kestävissä ilmastovalinnoissa?

  1. Vastuullisen kuluttamisen kulttuuri rakentuu vuorovaikutuksessa. Kaupunki voi esimerkiksi mahdollistaa aktiivisen arkiliikkumisen ja kestävän kouluruokailun. Vahvistamalla julkisen liikenteen saavutettavuutta ja yhdyskuntarakenteen sekoittuneisuutta kaupunki edistää kestävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista arkea.

     
  2. Kaupunkilaiset tulee ottaa mukaan ilmastotoimia koskevaan päätöksentekoon avoimesti ja oikea-aikaisesti. Osallistaminen vaatii lisää resursseja, jotta myös vaikeasti tavoitettavat ryhmät saadaan mukaan. Osallistamisesta ja sen vaikutuksista on tärkeää viestiä ja kerätä palautetta.

     
  3. Ilmastotoimet täytyy perustella kaupunkilaisille selkeästi. Niiden hyödyt, haitat ja mahdolliset kustannukset on jaettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

– Ennakoimalla uuden päätöksen aikaansaamia haasteita kaupunkilaisten arjessa voidaan vastustusta vähentää jo ennen sen syntymistä, sanoo yliopistotutkija Henna Syrjälä Vaasan yliopistosta.

Miten kaupunkeja rakennetaan ilmastoviisaasti?

  1. Matalahiilisten rakennusmateriaalien, kuten puun, lisääminen on ilmastoviisas ja taloudellinen ratkaisu. Tutkimusten mukaan kasvavien kaupunkien kannattaakin lisätä puun käyttöä uudisrakentamisessa. Vanhoilla alueilla voidaan hyödyntää puuta saneerauksissa, esimerkiksi rakennusten ulkoverhouksissa.

     
  2. Investoinnit puurakentamiseen ovat yksi keino kasvattaa kaupungin hiilivarastoja. Kaupunkien kannattaa muistaa tämä, kun ne tekevät ilmastotavoitteet huomioivaa budjetointia.

     
  3. Puurakentamiseen liittyviä ennakkoluuloja on tärkeää korjata. Puurakentaminen on jo nyt kustannustehokasta. Laki vaatii, että puukerrostaloissa on sprinklerit, mikä tekee puun käytöstä myös muita materiaaleja paloturvallisempaa. Lisäksi ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia puurakentamisesta esimerkiksi ilmastoystävällisyyden, estetiikan ja viihtyisyyden vuoksi.

– Kaupungit voivat vaikuttaa paljon puurakentamisen leviämiseen omilla hankinnoillaan, kaavoituksella ja tontinluovutuksilla. Tutkimusta tarvitaan erityisesti korjausrakentamisen tueksi ja sään ääri-ilmiöihin varautumiseen, sanoo Helsingin yliopiston varadekaani, professori Anne Toppinen.

Mikä on luonnon rooli tiivistyvässä kaupungissa?

  1. Kaupunginluonnolla on merkittävä vaikutus hiilensidontaan, luonnon monimuotoisuuteen ja asukkaiden hyvinvointiin. Näitä hyötyjä ei tulisi tarkastella toisistaan erillisinä. 
  1. Luonto on kaupunkilaisille tärkeää. Samalla kun vaalitaan olemassa olevia viheralueita, on tuettava uusien viherrakenteiden, kuten viherkattojen ja -seinien, luomista. Myös pienten viheralueiden merkitys esimerkiksi biodiversiteetille, asukkaille ja kulttuurihistorialle on tunnustettava.
  1. Kaupunkien strategioissa tulisi huomioida paremmin kasvillisuuden ja maaperän vaikutukset hiilensidontaan ja -varastointiin. Kasvualustana kannattaa suosia kierrätysmaata, sillä maaperä voi aiheuttaa isoja päästöjä ennen kuin kasvien hiilensidonta kompensoi ne.

– Jotta saavutetaan mahdollisimman monia hyötyjä, viheralueiden ratkaisut kannattaa räätälöidä aina kohteen mukaan, sanoo Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkija Liisa Kulmala.

Mitä mieltä luottamushenkilöt olivat Tiedesparrauksesta?

”Oli todella hyödyllistä kuulla, mitä kaupunkiluontoon ja kaupunkien ilmastotoimiin liittyviä asioita tutkitaan. Yksi kaupunkien suurimmista haasteista on liikenteen tekeminen vähäpäästöiseksi. Kestävää liikkumista ja liikennejärjestelmiä käsittelevä tutkimus on siis tarpeen.” Amanda Pasanen, Helsingin vihreiden valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja

”Tiedesparraus oli innostava kokemus. Hyvä, että tutkijat ja päättäjät keskustelivat yhdessä. Uutta itselleni oli muun muassa tieto maaperän hiilensidontakyvystä.” Katri Penttinen, Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan varajäsen (kok.)

”Asiantuntijoiden vastaukset kysymyksiimme osoittivat, että yhdessä akateemisen maailman kanssa voimme saada paljon enemmän aikaan. Jatketaan näitä tapaamisia.” Markku Markkula, Espoon kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja

”Tiedesparraus vahvisti käsitystäni kaupungeista tärkeinä ilmastokriisin ratkojina. Pystyin päivittämään tietämystäni ratkaisumalleista ja niiden taloudellisuudesta. Esimerkiksi puurakentaminen ei ole automaattisesti kalliimpaa.” Meri Löyttyniemi, Espoon vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja

”Tiedesparraus oli hyvä kokemus. Kaipaan tutkijoilta ilmastotoimien tueksi tutkimustietoa ja keskustelua heidän kanssaan. Olisi hyvä tietää lisää siitä, mitä mieltä tutkijat ovat kuntien nykyisistä toimenpiteistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.” Elina Nykyri, vasemmistoliiton varavaltuutettu Vantaalta