Mittaus meni ihan hyvin. Mitä nyt porot hieman häiritsivät näytteenottoa.
Tutkijakollegan kommentti herätti kestävän kehityksen alkuperäiskansatutkimuksen professorin Reetta Toivasen huomion:
— Kukahan siellä oikeastaan häiritsi ketä. Eivätköhän porot ja poromiehet ovat olleet paikalla aika paljon pidempään kuin tutkijat.
Alkuperäiskansoilla on tunne, etteivät heidän näkemyksensä kiinnosta.
Asenne on kuitenkin valitettavan tavallinen tutkijoiden keskuudessa, Toivanen kertoo.
— Alkuperäiskansojen keskuudessa leviää laajasti tunne, ettei heidän näkemyksistään olla kiinnostuneita eikä heidän elämänmuodostaan välitetä.
Hyvän esimerkin antavat suunnitelmat Jäämeren radasta. Ehdotettu rajalinjaus pilkkoisi kahdeksan paliskuntaa ja vaikuttaisi poronhoitoon laajoilla alueilla.
Vaikka radan toteutuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä on vaikutusta saamelaisnuoriin. He ihmettelevät, uskaltaako poronhoitoa ottaa enää ammatiksi, kun tulevaisuudesta ei voi tietää. Tämä näkyy ahdistuksena ja mielenterveyden ongelmina, Toivanen kertoo.
Juuri alkuperäiskansojen nuoret ja heidän tekemänsä ratkaisut kiinnostavat Toivasta. Saamelaisten ohella hän haaveilee tutkivansa joskus Eteläisen Afrikan san-kansaa, joiden perinteiset asuinalueet ovat niin ikään jakautuneet usean valtion alueelle.
— Olisi kiinnostavaa vertailla siellä löydettyjä ratkaisuja saamelaisten tilanteeseen.
Toistaiseksi uudet tutkimushankkeet saavat kuitenkin odottaa, sillä tällä hetkellä Toivanen on muutenkin täystyöllistetty. Hän aloitti keväällä 2018 professorina Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutissa tuoden monitieteiseen instituuttiin antropologista näkökulmaa.
Toivanen vetää myös strategisen tutkimuksen neuvoston nuorisohanketta, jossa pyritään selvittämään, miten nuoret itse pitävät huolta hyvinvoinnistaan.
Lisäksi hän toimii Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikön apulaisjohtajana ja vastaa sen siirtolaisuutta käsittelevästä alahankkeesta. Siinä selvitetään maahanmuuttajien kokemuksia Euroopasta oikeudenmukaisuuden, vapauden ja turvallisuuden näkökulmista.
— Minulla on siis tavallaan kolme päivätyötä, Toivanen nauraa.
— Kaksi muuta ovat kuitenkin vain määräaikaisia. Ehkä ehdin Afrikkaan niiden jälkeen.