Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 lintulajia neljällä suurella vuoristoalueella: Alpeilla, Pyreneillä, Skandeilla ja Britannian ylämailla. Näistä lajeista 63 prosenttia siirtyi ylöspäin. Lintulajit ovat siirtyneet keskimäärin noin puoli metriä ylöspäin vuodessa 2000-luvulla.
Nopeinta muutos oli Skandinaviassa ja Alpeilla – esimerkiksi pohjoinen kivitasku nousi Skandeilla keskimäärin 33 metriä korkeammalle vuodesta 2001 lähtien. Isossa-Britanniassa tai Pyreneillä ei havaittu merkittävää ylöspäin siirtymistä. Tämä kertoo siitä, että eri alueilla muutosten syyt, kuten ilmastonmuutoksen voimakkuus ja ihmisen maankäyttö, vaihtelevat alueittain.
Vuoristoisilla alueilla paikalliset ilmasto-olosuhteet, eli mikroilmasto, voivat vaihdella huomattavasti lyhyilläkin etäisyyksillä. Esimerkiksi vuorten pohjoispuolet saavat vähemmän auringonvaloa kuin eteläpuolet, mikä johtaa viileämpiin ja kosteampiin olosuhteisiin. Nämä erot vaikuttavat lajien elinympäristöihin.
– Aurinkoisemmat rinteet houkuttelevat lintuja korkeammalle, koska niillä kasvillisuusvyöhykkeet ja ravintoresurssit sijaitsevat ylempänä. Silti linnut siirtyvät ylöspäin samalla nopeudella myös varjoisilla rinteillä, mikä viittaa siihen, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa koko vuoristomaisemaan, selittää väitöskirjatutkija Joséphine Couet, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Tulokset osoittavat, että laajemmat ilmastolliset trendit ajavat vuoristossa lintujen ylöspäin siirtymistä ympäri Eurooppaa. Auringon säteilylle vähemmän alttiit rinteet voisivat toimia turvapaikkoina, mutta nämä pienimuotoiset edut eivät riitä vastapainoksi laajamittaisille ylöspäin suuntautuville liikkeille.
– Vuoristoalueet eivät ole vain majesteettisia maisemia, vaan myös luonnon monimuotoisuuden keskittymiä, joissa elää monia lajeja, jotka ovat riippuvaisia tietyistä ilmasto- ja elinympäristöolosuhteista. Tämä tieto on ratkaisevan tärkeää luonnonsuojelun suunnittelussa monimutkaisilla maastoilla, joissa paikalliset olosuhteet vaihtelevat suuresti, Couet tähdentää.
Tutkimus julkaistiin lehdessä Global Ecology and Biogeography, ja se perustuu vuosien 2001–2021 lintuseurantatietoihin kahdeksasta Euroopan maasta.