Suomen luonto on kokenut merkittäviä muutoksia viimeisten 30 vuoden aikana. Helsingin yliopiston tutkijat tarkastelivat muutosta käyttäen apuna kansallisissa lajiseurannoissa kerättyä aineistoa Suomen linnuista, perhosista, metsäkasvillisuudesta ja kasviplanktonista.
– Tutkimuksemme osoittaa, että lintujen ja perhosten kohdalla etenkin viileään ilmastoon sopeutuneet lajit ovat keskimäärin vähentyneet ja siirtyneet pohjoisemmaksi. Esimerkkejä kylmään sopeutuneista linnuista ovat riekot ja perhosista rämehopeatäplät. Sen sijaan metsäkasvillisuudessa ja kasviplanktonissa emme havainneet merkittäviä muutoksia, sanoo Jussi Mäkinen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Tutkijat havaitsivat myös, että viileään ilmastoon sopeutuneiden lajien voimakas väheneminen on johtanut lajiyhteisöjen sisällä lämpötilasopeumien vaihtelun vähenemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kukin lajiyhteisö koostuu kasvavissa määrin vain joko lämpimään ilmastoon sopeutuneista lajeista tai viileään ilmastoon sopeutuneista lajeista. Tämä vähentää luonnon monimuotoisuutta, joka on tärkeä osa ekosysteemien tasapainoa.
Tutkijat pitävät muutosta huolestuttavana, sillä lajiston yksinkertaisuus voi lisätä ekosysteemien herkkyyttä häiriöille, kuten tuholaislajien satunnaiselle lisääntymiselle. Tällaisia ovat muun muassa Suomessa metsätuhoja aiheuttavat hyönteiset, kuten kirjanpainaja, ytimennävertäjä ja mäntypistiäiset.
Tutkimuksen tulokset antavat arvokasta ja ajantasaista tietoa siitä, miten Suomen luonto muuttuu ilmaston lämpenemisen ja elinympäristöjen muutosten vuoksi. Lämpimään ilmastoon sopeutuneet lajit hyötyvät näistä muutoksista, kun taas viileän ilmaston lajit ovat vaarassa vähentyä nopeasti. Tutkijoiden mukaan tämä suuntaus voi johtaa lajiston kiihtyvään yksipuolistumiseen tulevina vuosikymmeninä. Muutosta ajaa esimerkiksi lajien välisten vuorovaikutusten, joihin kuuluvat muun muassa erilaiset peto-saalissuhteet, väheneminen.
– Koko maan kattava ja vuosikymmeniä kestänyt lajiseuranta paljastaa muutostrendejä lajistossa, jotka jäisivät löytämättä tarkasteltaessa asiaa muutamien vuosien aikajänteellä tai vain pienillä alueilla. Siksi tuloksemme tarjoavat arvokasta tietoa, joka voi auttaa muokkaamaan ympäristöpolitiikkaa ja edistämään keskustelua Suomen luonnon tilasta, summaa Mäkinen.
Tutkimus perustuu laajaan yhteistyöhön kotimaisten ja kansainvälisten tutkimuslaitosten välillä sekä vapaaehtoisten luontoharrastajien panostukseen.
Alkuperäinen artikkeli:
J. Mäkinen, E.E. Ellis, L.H. Antão, A. Davrinche, A. Laine, M. Saastamoinen, I. Conenna, M. Hällfors, A. Santangeli, E. Kaarlejärvi, J. Heliölä, I. Huikkonen, M. Kuussaari, R. Leinonen, A. Lehikoinen, J. Pöyry, A. Suuronen, M. Salemaa, T. Tonteri, K.M. Vuorio, B. Skjelbred, M. Järvinen, S. Drakare, L. Carvalho, E. Welk, G. Seidler, P. Vangansbeke, F. Máliš, R. Hédl, A.G. Auffret, J. Plue, P. De Frenne, J.M. Kalwij, J. Vanhatalo, & T. Roslin, Thermal homogenization of boreal communities in response to climate warming, Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A. 122 (17) e2415260122, DOI: https://doi.org/10.1073/pnas.2415260122