Tuore kestävyystieteen apulaisprofessori, kansainvälisen oikeuden tutkija Dorothée Cambou kiinnostui ihmisoikeuksista ja alkuperäiskansoista lakitieteen opiskelijana Brysselissä. Nyt hän asuu Helsingissä ja tutkii saamelaisten oikeuksia.
— Ei ole kyse vain taloudellisesta yhdenvertaisuudesta vaan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, saastumisesta ja biodiversiteetistä, hän toteaa.
— Alkuperäiskansat ovat ilmastokriisin eturintamassa. Tilanne pitäisi nähdä varoitusmerkkinä siitä, mitä voi tapahtua globaalisti, jos riittäviä toimia ei saada aikaan.
Ranska, Belgia, Suomi
Ranskalaissyntyinen Cambou aloitti opintonsa Toulousen yliopistossa, mutta siirtyi Brysselin Vrije Universiteitiin. Väitöskirjassaan hän käsitteli alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden oikeudellista merkitystä ja sen vaikutuksia saamelaisiin.
Osa työstä syntyi tutkijavaihdossa Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Myöhemmin Cambou palasi samaan paikkaan Arktiseen keskukseen.
— Halusin opiskella Pohjoismaissa ja yhdistää teoreettisen tutkimuksen käytäntöön. Siksi innostuin tutkijatohtorin työstä Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Se oli hyvä paikka perehtyä saamelaisten oikeuksiin.
— Hieno työyhteisö ja mainioita ihmisiä. Heidän auttamanaan oli helppoa tutustua suomalaiseen elämään.
Vihreä kolonialismi
Ilmastokriisi muuttaa alkuperäiskansojen elinmahdollisuuksia ja -keinoja, heidän kotiseutujensa eläimistöä ja kasveja. Yllättäen myös yhteiskunnan hankkeet ilmastonmuutoksen torjumiseksi voivat hankaloittaa elämää. Camboun tuorein artikkeli käsittelee saamelaisten oikeuksia ja konfliktia uusiutuvien energiamuotojen lisäämisessä eli vihreässä siirtymässä.
— Kun suunnitellaan tuhansia tuulimyllyjä saamelaisalueille, puhutaan nimenomaan alkuperäiskansan oikeuksista maahan ja luonnonvaroihin.
Syksyn mittaan otsikoissa on vilahdellut Tenojoen pohjoispuolella Norjassa sijaitseva Rásttigáisán seudun tuulipuisto. Hankkeessa on mukana myös suomalainen St1. Camboun mukaan saamelaisalueiden tuulivoiman kanssa ollaan samantyyppisten kysymysten äärellä kuin öljyntuotannossa Nigerian Ogoninmaalla.
— Lainsäädännöllisellä tasolla Eurooppa ei tehnyt mitään kyseenalaistaakseen eurooppalaisen yhtiön toiminnan Afrikassa. Kenellä on oikeus hyödyntää alkuperäiskansojen asuinalueiden luonnonvaroja ja kehittää niiden käyttöä? Cambou kysyy.
— Niin kauan kuin alkuperäiskansojen oikeutta luonnonvaroihin ei tunnusteta, myös saamelaiset ajetaan marginaaliin.
Sopimukset ja käytäntö
Kansainvälisessä oikeudessa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta tulkittiin pitkään valtiojohtoisesti. Kukin maa rajasi sen omalla tavallaan. Camboun mukaan nyt haetaan uutta tulkintaa, jossa alkuperäiskansat pääsevät vaikuttamaan itsemääräämissoikeutensa määrittelemiseen.
YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus UNDRIP oli lähtölaukaus alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustamiselle. Vaikka julistus annettiin 25 vuoden valmistelun jälkeen vuonna 2007, sen täytäntöönpano on kesken. Alkuperäiskansan käsitekin herättää yhä keskustelua. Kansainvälisesti hyväksyttyä muodollista määritelmää ei ole.
— Kaikki alkuperäiskansat jakavat kuitenkin kokemuksen kolonialismista, Cambou tiivistää.
Ratifioimaton sopimus
Saamelaisten asema alkuperäiskansana on kirjattu Suomen perustuslakiin vuonna 1995. Saamelaisilla on kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, jota hoitaa vaaleilla valittu parlamentti, saamelaiskäräjät. Itsehallinto ei koske taloutta tai elinkeinoja.
Valtion täytyy kuulla saamelaiskäräjiä, kun se valmistelee saamelaisia koskettavaa lakia.
— Saamelaiskäräjät tarvitsisi enemmän valtaa voidakseen toimia saamelaisten hyväksi, Cambou toteaa.
Suomen saamelaisalueet kattavat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnat. Lisäksi siihen kuuluu Lapin paliskunnan alue Sodankylästä. Suomessa on kymmenisentuhatta saamelaista, joista noin kuusituhatta elää muualla kuin Saamenmaalla, heistä tuhat pääkaupunkiseudulla.
Yksi ongelma Suomessa on itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus eli YK:n kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimus numero 169, joka odottaa yhä voimaansaattamistaan. On odottanut jo 30 vuotta.
Yritykset ja ihmisoikeudet
Kansainvälistä oikeutta ja alkuperäiskansojen oikeuksia Helsingin yliopistossa opettava Cambou on myös asiantuntijajäsen ruotsinkielisen kauppakorkeakoulu Hankenin hankkeessa, jossa hahmotellaan kokonaiskuvaa suomalaisyritysten suoriutumisesta ihmisoikeuskysymyksissä: kuinka ne ovat toimeenpanneet YK-periaatteita.
— Yrityksissä oli aiemmin vallalla ”business as usual” -ajattelu. Korporaatiot eivät kuitenkaan saisi uhata ihmisoikeuksia.
Camboun näkemys on selvä. Lainsäädännössä riittää kehittämistä, jos ihmisoikeuksien polkemisesta aiotaan päästä.
Hiihtämään!
Cambou vietti nuoruutensa Lounais-Ranskan maaseudulla. Opinnot kuljettivat häntä Toulousen kautta Antwerpeniin, Brysseliin ja Belfastiin. Nyt hän sanoo nauttivansa elämästään Helsingissä ja pitävänsä sitä sopivan rauhallisena pääkaupunkina.
— On luksusta asua kaupungissa, jossa pääsee nopeasti luontoon.
Luonto innosti tutkijaa jo silloin, kun hän työskenteli Rovaniemellä. Kaamostalvissa hän löysi ulkoilun ja innostui murtomaahiihdosta. Cambou haaveileekin matkasta Lapin hangille, kunhan koronatilanne hellittää.
— Tämän hetken tärkein aktiviteetti on kuitenkin vastasyntynyt poikani, Cambou kertoo ja sanoo ihailevansa suomalaista vanhempainvapaajärjestelmää.
— Belgiassa äitiysloman pituus on neljä kuukautta. Ehkä olen tullut Suomeen jäädäkseni.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2021.