Kissojen laskeminen omille teilleen aiheuttaa tulikivenkatkuista kinaa naapurustoissa ja keskustelupalstoilla. Toiset surevat, miten kerrostalon vankeuteen teljetty lemmikki kärsii, toiset kauhistelevat seikkailijakissojen kaupungissa kohtaamia vaaroja — tai niiden sotkemia hiekkalaatikoita ja höyhentämiä pikkulintuja.
Söpöydestään huolimatta kissa kuuluu tuhoisien vieraslajien ryhmään, metsätieteiden laitoksen riistadosentti Petri Nummi sanoo. Pahimmillaan se saa aikaan samanlaista hävitystä kuin minkki.
Suurinta vahinkoa ihmisten mukana kulkeutuneet kissat ovat aiheuttaneet valtamerten saarten merilinnuille. Vapaana kulkevien ”mannerkissojen” vaikutusta on vaikeampi arvioida.
Naturessa vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin päätellään, että kissat tappavat Yhdysvalloissa vähintäänkin pari miljardia lintua ja yli kymmenen miljardia nisäkästä vuodessa. Kaksi kolmasosaa tuhosta on villiintyneiden lemmikkien ja niiden jälkeläisten tekosia.
Yleisin pienpeto luonnossa?
Suomen kissamäärästä voi esittää vain arvion: jotakin 600 000 ja miljoonan väliltä. Vuosittain tapettujen tai hylättyjen kissojen määrä mitataan kymmenissä tuhansissa. Felis catuksen luonnossa aiheuttamat haitat ovat Pohjolassa kuitenkin pienemmät kuin lauhemmilla leveyksillä.
— Ilmaston lämmetessä tuhot voivat kasvaa, kun villiintyneiden kissojen talviselviytyvyys paranee. Eteläisessä Ruotsissa kissa lienee jo yleisin pienpeto luonnossa, Nummi sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimivalla vieraslajiasioiden neuvottelukunnalla onkin tiukat kissalinjaukset. Niissä viitataan Turun seudulla vuonna 2015 tehtyyn tutkimukseen, jossa vapaana kulkevien kissojen laskettiin tuovan kotiin noin neljä saaliseläintä kuukaudessa. Miltei kymmenesosa tutkimuksen kissoista oli ”superpetoja”, joiden tiliin kirjattiin 40 prosenttia kaikesta saaliista.
Kissa lähtee rottajahtiin
Turun tutkimuksen tekijöiden eli Luonnonvarakeskuksen Kaarina Kauhalan sekä Turun yliopiston Kati Talvitien ja Timo Vuorisalon arvion mukaan Suomen kissat tappavat vähintäänkin miljoona eläintä kuukaudessa, jos talvi jätetään laskuista.
Eniten kissa pyytää hiiriä, rottia ja myyriä. Jyrsijätuhoja ehkäisevät parhaiten maaseudun kokeneet, vanhat kissat.
Lintuja saaliista oli Turun alueella noin neljännes, maaseudulla hieman vähemmän. Samansuuntainen tulos saatiin myös Exteterin ja Lontoon Queen Mary -yliopistojen tutkimuksissa Isossa-Britanniassa. Suomessa kuukauden saaliiksi kertyy vähintäänkin 144 000 lintua ja lisäksi oravia, liito-oravia, sammakoita, sisiliskoja, vaskitsoja ja kuriositeettina lepakoita.
— Kissa on hyvä esimerkki ympäristöongelmista, joihin on paljon vaikeampi tarttua kuin rumiin ja inhottaviin ongelmiin, Nummi sanoo.
Kissatutkija on töissä koiraryhmässä
Kun ekologi, genetiikan tutkija Milla Ahola palaa töistä kotiin, vastaan tassuttaa kaksi seitsenvuotiasta maatiaiskissaa ja neljä vuotta nuorempi egyptinmau. Toinen maatiaisista, joukon ainut naaras, odottaa jo ulospääsyä.
— Pihalla se tuijottelee keskittyneesti lintuja ja on innoissaan hajuista. Ja kesällä perhosista.
Vanhempi kolli pysyttelee mieluiten sisällä, eikä harrasta muiden lemmikkien lailla ulkoilua.
— Vanhempi kollikin pitää kyllä uusista ihmisistä, mutta vieraissa paikoissa se stressaantuu.
Lemmikit ovat Aholalle vain yksi kosketus kissamaailmaan. Hän työskentelee Meilahden lääketiedekampuksella koiraprofessori Hannes Lohen maineikkaassa ryhmässä, joka on vähitellen hivuttautunut myös kissojen reviirille.
Lemmikki nauttii saalistusleikistä
Kissa on elänyt ihmisen rinnalla tuhansia vuosia, mutta lemmikkikissojen käytöksestä on melko vähän tutkittua tietoa. Ulkoiluun liittyviä kysymyksiäkin on vasta ryhdytty selvittelemään.
Ahola kumppaneineen kysyi kissanomistajilta lemmikkien eri käytöspiirteistä, joista tyytyväisyys tai stressi kuvastuu, ihmisiin kohdistuvista aggressioista turkin pakonomaiseen nuolemiseen.
Kissat näyttäisivät voivan parhaiten joko usein ulkoillessaan tai tyystin sisäkissoina. Epäsäännöllisesti tai harvakseltaan ulkoileminen on hankalampaa.
Pari poikkeusta sääntöön löytyi. Muihin kissoihin kohdistuva aggressiivisuus lisääntyy ulkoillessa, mikä koskee myös usein ulos pääseviä lemmikkejä. Toisaalta sisäkissat pureskelevat ulkokissoja useammin tekstiilejä hermostuksissaan.
— Ei kissojen kotona pitäminen kidutusta ole, jos vain virikkeitä riittää. Niille voi tuoda vaikka syksyn lehtiä sisään rapistettavaksi ja tarjota jahdattavia leluja. Lajitoveri kaverina on kissalle lottovoitto, Ahola neuvoo.
Eläinten emootioiden tutkija Helena Telkänrannan mukaan leikkisaalistus antaa kissalle saman dopamiini- eli mielihyväpalkkion kuin oikeakin saalistaminen.
Sisäkissan ruoan kanssa on oltava kitsas, jottei eläin liho ja saa diabetesta tai muita elintasosairauksia.
Näätä jää häviölle
Ahola harrastaa kissatrionsa kanssa temppujen opettelua ja haluaa sen lisäksi tarjota niille ulkoilun mahdollisuuden, mutta vain valjaissa tai parvekkeella.
— Kissa on peto ja yksi sadasta pahimmasta vieraslajista maailmassa. Se on aiheuttanut kymmenittäin paikallisia sukupuuttoja nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden keskuudessa.
Saaliseläinten kohtalon lisäksi Aholaa mietityttää vapaana kulkevien kissojen terveys ja turvallisuus sekä ne pienet pedot, joiden perusravintoa kissan hampaisiin joutuvat linnut ja jyrsijät olisivat.
— Kissalla on vaikkapa näätään verrattuna valtava vieraskenttäetu: se voi saalistaa energiaansa säästelemättä. Luonnon pedon sen sijaan on aika pian luovuttava leikistä, jos pyynti ei heti onnistu.
Kotikissa saa rutkasti kilpailuetua myös turvallisesta nukkumapaikasta sekä loiset kurissa pitävästä emännästä tai isännästä.
Loukku tai pakkanen uhkaa
Ulkoilevien kissojen kohtaloksi koituvat usein autot tai taudit. Niiden keski-ikä onkin selvästi matalampi kuin sisäkissojen.
Yksi helpoimmin tarttuvista tappavista pöpöistä on kissan leukemiavirus. Eläinsuojeluyhdistysten loukuttamilta kissoilta löytyy usein myös FIV eli kissojen HIV.
— Hirvein tappaja on kissarutto, joka voi tarttua jopa vuoden vanhoista eritteistä.
Ahola suosittaakin pihalle rakennettavia ulkoiluhäkkejä ja verkotettuja parvekkeita. Myös vieraslajineuvottelukunta muistuttaa, ettei lemmikkikissaa saa päästää valvomattomana kotipiiristä.
Loukutettujen, villiintyneiden kissojen määrät ovat nopeassa nousussa. Ahola tarjoaa samaa selitystä kuin Petri Nummi eli lauhoja talvia. Paukkupakkaset huolehtisivat siitä, etteivät kissat lisääntyisi vapaudessa.
Ahola toivoo kissanomistajilta ja kissasta unelmoivilta tarkkaa harkintaa. Kissa ei ole helppo lemmikki. Sisäkissalle pitää järjestää liikuntaa, aistimuksia ja virikkeitä tai sitten on jaksettava lähteä lenkkiseuraksi, mikä on usein työläämpää kuin koiran ulkoilutus.
— Facebookin kissaryhmissä ei tarvitse kauaa viihtyä huomatakseen, millaisiksi riidoiksi kissojen ulkoilukysymys yltyy.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/01/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.