Vesivarannot eivät ole ehtymättömät. Muun muassa ilmastonmuutos, väestönkasvu ja suurmaatalous ovat johtaneet siihen, että aavikoituminen ja kuivuus ovat ongelma yhä useammassa maailmankolkassa. Vesivarannot ovat myös jakaantuneet hyvin epätasaisesti, ja satoja miljoonia ihmisiä elää alueilla, joilla puhtaan veden saanti ei ole itsestäänselvyys.
Nämä globaalit vesiongelmat muodostavat taustan THIRST-hankkeelle. Oikeustieteellinen tutkimushanke ei hae käytännön vastauksia vesikysymyksiin, vaan syventyy siihen, mitkä rakenteet ja tahot ja millaiset oikeudelliset säännöt vaikuttavat taustalla, kun vedestä päätetään.
– Emme kuvittele ratkovamme vesikriisejä, mutta toivottavasti pystymme tarjoamaan uusia näkökulmia aktivisteille, lainsäätäjille, päättäjille ja muillekin tahoille, sanoo kansainvälisen oikeuden apulaisprofessori Ukri Soirila, joka toimii tutkimusryhmän johtajana yhdessä Kati Niemisen kanssa.
THIRST on viisivuotinen hanke, joka on saanut vajaan 300.000 euron suuruisen rahoituksen Koneen säätiöltä. Hankkeen päätavoitteena on tarjota kokonaisnäkemys, sillä tutkijat kokevat, että laajempi näkökulma veden sääntelyyn on jäänyt puuttumaan.
Aiemmat oikeudelliset tutkimukset vesivarannoista ovat olleet alakohtaisia ja keskittyneet spesifeihin kysymyksiin kuten vesi ihmisoikeutena tai vettä koskevaan ympäristösääntelyyn.
– Aiheesta on tarjolla yhä enemmän akateemista tutkimusta, mutta mielestämme se on usein sektoraalista eli tietystä kapeasta näkökulmasta katsovaa, tai sitten hyvin teknistä. Meitä kiinnostaa laajempi diskursiivinen näkökulma ja toisaalta se, mitä taustalla on, kuten poliittinen talous ja valtasuhteet, sanoo Soirila.
Katsomalla asioita laajasta perspektiivistä tutkijat kulkevat vastavirtaan, sillä oikeustieteessä on pidempään ollut vallalla suuntaus, jossa oikeudenalojen sisällä näkyy yhä enemmän erikoistumista ja pirstaloitumista.
Eri tapoja ajatella vedestä
Yliopistonlehtori Kati Nieminen vastaa ryhmän sisäisessä työnjaossa diskurssianalyysistä, eli tulee tarkastelemaan eri tapoja ajatella vettä. Veteen voi suhtautua esimerkiksi taloudellisena hyödykkeenä, ihmisoikeutena, osana ekosysteemiä tai kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä.
– Se, miten aiheesta puhutaan, on tosi ratkaisevaa. Vesi on eri asia riippuen kontekstista. Meitä kiinnostaa se, mikä näistä kilpailevista konteksteista nousee kamppailussa johtavaksi näkökulmaksi, Nieminen sanoo.
– Toivomme voivamme tehdä näkyväksi sen, millaisia taisteluita käydään vettä koskevan päätöksenteon ja oikeudellisten ratkaisujen kulisseissa, Nieminen jatkaa.
Kaivautumalla syvälle siihen, miten eri tavoin vettä on mahdollista jäsentää ja säännellä, tutkijat toivovat, että he voisivat tarjota uusia näkökulmia oikeudelliseen tutkimukseen – ja mahdollisesti myös avata väylän itsekritiikille. Usein jää nimittäin huomaamatta, miten oikeus tuottaa, toisintaa ja ylläpitää niitä rakenteita, jotka johtavat veden epäoikeudenmukaiseen ja kestämättömään jakaantumiseen.
Vesi on monisyinen ongelma
Niemisen ja Soirilan lisäksi ryhmä täydentyy ensi vuoden aikana, kun Kerttuli Lingenfelter ja Susanna Kaavi liittyvät mukaan.
Tutkijatohtori Lingenfelter tuo hankkeeseen konkretiaa tekemällä tapaustutkimusta. Kaavi puolestaan tekee väitöskirjaansa osana hanketta. Väitöskirja käsittelee erilaisia veteen kohdistuvia oikeudellisia vaatimuksia ja sitä, miten niitä on pyritty yhteensovittamaan tuomioistuimissa. Hän kiinnostui vedestä jo opiskeluaikoina ja teki gradunsa ihmisoikeudesta veteen.
– Tuolloin tuli nopeasti selväksi, että oikeus veteen on minimaalinen osa kokonaisuudesta. On niin monta muutakin asiaa, jotka vaikuttavat siihen, että ihmiset saavat vettä, Kaavi kertoo.
Vettä tutkiessa korostuu, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. On mahdotonta erottaa yhtä ainutta tekijää, joka olisi ratkaiseva veden saannin kannalta, vaan taustalla on aina lukuisia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat yhdessä. Tämä kompleksisuus tarkoittaa myös, ettei vettä ole järkevää tarkastella irrallaan esimerkiksi ruoan tuotannosta tai kansallisesta turvallisuudesta, mikä monimutkaistaa sääntelyä.
Vesi aiheuttaa kiistoja mutta avaa myös yhteistyömahdollisuuksia
Monille suomalaisille vesi näyttäytyy ongelmattomana ja yksinkertaisena asiana. Hanaa avaamalla saa halutun määrän puhdasta vettä, eikä juurikaan tarvitse murehtia sitä, ettei vettä tulisikaan. Emme välttämättä kuitenkaan ole turvassa vesikriiseiltä. Vesipula jossain päin maailmaa voi aiheuttaa paikallisia häiriöitä ruuan tuotannossa, ja vaikutukset saattavat ulottuvat meille asti, vaikka varsinainen vesipula olisi esimerkiksi Aasiassa.
– En usko, että me Suomessa voimme irrottautua tai ajatella etteivät nämä asiat koske meitä, koska ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia tavalla tai toisella, Nieminen huomauttaa.
Onkin arvioitu, että veteen liittyvät konfliktit ja kuivuuden aiheuttamat lieveilmiöt, kuten pakolaisuus ja ympäristöongelmat, tulevat yhä lisääntymään lähitulevaisuudessa. Veteen liittyvät uhkakuvat ovat kuitenkin ihmiskunnalle niin vakavia, että veden ympärille voi konfliktien rinnalle muodostua myös sovintoa ja uusia yhteistyömuotoja.
– Vesi on niin vahvasti elämän ja kuoleman kysymys, että välillä kiistakumppaneidenkin on tehtävä yhteistyötä veden ympärillä. Esimerkiksi Pakistanin ja Intian rajamailla vesivarantojen hallinnointi on harvinainen esimerkki yhteistyöstä tilanteessa, jossa maiden välit ovat kireät. On kaikkien yhteinen etu, etteivät vesivarat pilaannu, Kaavi kertoo.