Kasvitautien torjunta ilman myrkkyjä: tarjoa peltomaan hyville mikrobeille elinvoimaa ja rauhaa

Peltojen mekaanista käsittelyä kannattaa vähentää, mutta kasvilajistoa ja mullan eloperäistä ainesta lisätä, Ansa Palojärven kenttäkokeet osoittavat.

Miten kasvitauteja voisi torjua ilman myrkkyjä? Tätä pohtivat nyt monet viljelijät, sillä EU:n tavoitteena on vähentää torjunta-aineiden käyttöä.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Ansa Palojärven tuore väitöstutkimus tuo ongelmaan tervetulleita ratkaisuja. Palojärvi tutki väitöksessään maan luontaista mikrobiaktiivisuutta, jonka vahvistamisesta on viljelijälle hyötyä. Tutkimus toteutettiin laboratoriotesteillä ja pitkäaikaisilla kenttäkokeilla, jotka tehtiin Jokioisilla, Ylistarossa, Vihdissä ja Säkylässä.

Palojärven tutkimus osoittaa, että peltomaan luontainen mikrobisto voi tukahduttaa jyväsatoa heikentäviä kasvitauteja. Esimerkkitautina tutkimuksessa oli punahome. 

Miten maaperän hyödyllistä mikrobiaktiivisuutta voi tukea?

— Keskeistä on eloperäisen aineksen lisäys ja maan mekaanisen käsittelyn vähentäminen, Palojärvi vinkkaa.

Mikrobien olosuhteita voi parantaa myös laajentamalla viljelysten monipuolisuutta. Samalla pellolla voi kasvattaa vuorovuosin vaikkapa rypsiä, härkäpapua, ohraa ja kauraa.

Mikään tietty viljelyyn liittyvä toimi ei noussut Palojärven tutkimuksessa selvästi ylitse muiden, mutta aiempaa maltillisempi maanmuokkaus näyttäisi olevan eduksi, jos sitä jatketaan tarpeeksi kauan. Tarve muokata peltomaata vähenee esimerkiksi viljelemällä monivuotisia satokasveja.

— Kun muokkausta kevennetään ja kasvilajeja monipuolistetaan, kasvintähteistä ja muusta hiilisyötteestä syntyy pintamaahan mikrobeille sopivaa ravintoa. Tämä suosii hyödyllistä mikrobiaktiivisuutta, Palojärvi toteaa.

Väitöstutkimus antoi viitteitä siitä, että pellot, joissa elää runsaasti mikrobeja, suovat myös keskimääräistä parempaa satoa.

 

Ansa Palojärven mikrobiologian ja biotekniikan tohtoriohjelman väitöskirja Beneficial microbial activity supporting sustainable agriculture tarkastettiin 14.5. Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2021.