Maija Vilkkumaan pienoisnäytelmä Merisää sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa syksyllä 2020. Siinä vesi peitti Etelä-Helsingin ja sen kaduilla liikuttiin soutuveneellä.
Kauhukuva ei toteudu aivan lähitulevaisuuden Suomessa. Silti täälläkin on syytä varautua veden tekemiin tuhoihin.
Vuoden 2005 tammikuussa Helsinkiä koetteli ennätystulva. Vesi nousi 1,5 metriä tavallista korkeammalle. Meri lipoi Kauppatoria ja Kolera-altaalle tuotiin paperipaaleista tehtyjä tulvasuojia. Jos vesi olisi noussut vielä vähän korkeammalle, se olisi valunut metrotunneleihin ja aiheuttanut kalliit vahingot.
Vuosisadan lopulla tällainen tilanne saattaa toistua jopa joka toinen vuosi, arvioi geofysiikan tutkija Havu Pellikka.
Pellikka esittää väitöskirjassaan merenpinnan nousuennusteet Suomen rannikkoseuduille. Niitä viranomaiset voivat käyttää apuna suunnitellessaan alimpia sallittuja rajoja rantarakentamiselle.
Vauhti ratkaisee
Lähivuosikymmeninä Suomessa ei ole odotettavissa mitään dramaattista. Ilmastonmuutos kuitenkin sulattaa jäätiköitä ja nostaa merien pintoja, vuoden 2100 jälkeen ehkä jopa metrejä. Joidenkin tutkimusten mukaan kaikkien fossiilisten polttoaineiden poltto johtaa vuosituhansien kuluessa kymmenen metrin vedennousuun.
— Pitkällä aikajänteellä merenpinnan nousu muuttaa maailmaa sellaisena kuin sen nyt tunnemme, Pellikka toteaa.
Olennaista on, millä vauhdilla muutos tapahtuu. Sopeutumisen kannalta vedennousun vauhti on tärkeämpää kuin lopullinen vedenkorkeus. Tulvilta voidaan suojautua, jos käytettävissä on aikaa ja rahaa.
— Ilmastonmuutoksen hillintä on parasta sopeutumista. Mitä enemmän pystymme hillitsemään sitä, sen vähemmällä pääsemme sopeutumisessa, kaupunkiympäristöpolitiikan professori Sirkku Juhola sanoo.
Silti sopeutumistakin tarvitaan, koska muutoksia ei voi enää välttää.
Sadetta ja lunta
Kun tulviin varaudutaan, on syytä ottaa huomioon lyhytaikaiset vaihtelut. Tuuli voi työntää vettä rannikkoa vasten niin, että vesi nousee korkealle.
Meritulvien lisäksi Suomessa on rankkasadetulvia ja lumensulamisesta johtuvia jokitulvia. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös näihin. Se lisää lämpöenergiaa ilmakehässä, mikä voi lisätä rankkasateiden voimakkuutta. Jokitulvat voivat puolestaan vähentyä tai aikaistua keväiden aikaistuessa.
Pääkaupunkiseudulla saatetaan kokea enemmän talvitulvia. Ne johtuvat siitä, että talvella ei tule lunta eikä pakkasta vaan rankkasateita, jotka eivät imeydy kosteaan maaperään.
Rankkasadetulvia on Suomessa jo nähty.
Joka alalla varauduttava
— Keväällä 2019 Helsingin rautatieasemalla oli valtava rankkasadetulva, jonka takia aseman hissit joutuivat pitkäksi aikaa pois käytöstä. Porissa 2007 ollut rankkasadetulva puolestaan aiheutti yli 20 miljoonan euron vahingot, kertoo Karoliina Pilli-Sihvola, joka väitteli kesäkuussa Helsingin yliopistossa ympäristö- ja luonnonvarataloustieteiden alalta.
Pilli-Sihvolan väitöksen aiheena oli katastrofiriskien hallinta ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Hän työskentelee Valtiontalouden tarkastusvirastossa ylitarkastajana.
Pilli-Sihvolan mukaan joka alalla tulisi varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sääriskeihin. Tulvien lisäksi ihmistä ja ympäristöä koettelevat myrskyt, helleaallot, kuivuus ja liukkaus.
— Ilmastonmuutokselta ei moni toimiala ole suojassa. Tärkein keino siihen sopeutumisessa on sen ottaminen huomioon kaikessa päätöksenteossa, esimerkiksi uusissa rakennusmääräyksissä ja maankäyttösuunnitelmissa.
Suomi sopeutuu
Riskienhallinta on varsin hyvällä tasolla Suomessa, ainakin verrattuna moniin muihin maihin, Pilli-Sihvola arvioi. Tulvariskialueille rakentaminen on lailla kielletty ja lakeja yleensä noudatetaan. Kumpikaan ei ole tavallista maailmanmitassa.
Myös monia tulvasuojelutoimenpiteitä on tehty. Esimerkiksi Jätkäsaaressa maanpintaa nostettiin ennen rakentamisen aloittamista. Itä-Helsingissä on rakennettu maisemoituja tulvasuojia ja oopperatalon takana oleva Vauhtitien kosteikko suojaa osaltaan rankkasateiden aiheuttamilta hulevesitulvilta.
Suomi oli Euroopan ensimmäinen maa, joka teki kansallisen sopeutumisohjelman vuonna 2005. Se on kattava ja sitä on päivitetty, joten muihin EU-maihin verrattuna Suomen varautuminen ilmastonmuutokseen on hyvällä mallilla.
Kunnat ja kuntalaiset
Vastuiden jakautuminen on silti Suomessakin aika epäselvää, Sirkku Juhola toteaa.
— Mikä on esimerkiksi kunnan vastuu, jos se on aikaisemmin myöntänyt kiinteistölle rakennusluvan, mutta nyt tulvavahinkoja tapahtuu useasti, Juhola pohtii.
Juholan tutkimusryhmä teki kyselyn kaikille Suomen kunnille niiden strategioista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kävi ilmi, että varautumista ei ole viety kovin pitkälle muissa kuin isoissa kaupungeissa. Kuntien autonomia on suuri. Ne varautuvat, jos haluavat ja pystyvät.
Vuoden 2014 jälkeen valtio ei ole enää korvannut tulvavahinkoja, vaan ne ovat asukkaiden omalla vastuulla. Siihen auttaa jo kotivakuutus, joka useimmiten kattaa ne.
— Vakuutus korvaa rahalliset vahingot, mutta monella voi olla sellaista omaisuutta, kuten vaikka valokuvia, joita ei voi rahalla korvata. Siksi olisi hyvä, että ihmiset olisivat tietoisia riskeistä, Pilli-Sihvola sanoo.
Omalla vastuulla
Kansallisen sopeutumisohjelman mukaan varautuminen on kaikkien vastuulla, mutta siinä ei selvästi kerrota, mitä pitäisi tehdä. Juhola epäilee, etteivät yritykset tai kansalaiset ole tiedostaneet asiaa vielä perin juurin.
— Yleisöluennoilla pyydän välillä nostamaan käden, jos tietää, että varautuminen ilmastonmuutokseen on jokaisen omalla vastuulla. Yhtään kättä ei yleensä nouse.
Professori ei kritisoi sopeutumisohjelman linjausta vaan sitä, miten huonosti se tunnetaan.
— Kuinka moni merenrantakiinteistöstä haaveileva tarkastelee tulvakarttoja ennen ostopäätöstä?
Ale voisi toimia
Juhola on tehnyt yhteistyökumppaniensa kanssa 300 kaupungin maailmanlaajuisen vertailun siitä, millaista keppiä ja porkkanaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen käytetään. Sääntelyn, määräysten ja tiedottamisen lisäksi monissa maissa käytössä on myös taloudellisia kannustimia. Niitä voisi Juholan mukaan käyttää enemmänkin, myös Suomessa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Tanskassa joissain kaupungeissa saa alennusta vesilaskuista, jos rakentaa vihreää pintaa tontilleen hulevesien imeyttämiseen.
Sirkku Juhola on Suomen ilmastopaneelin jäsen. Ilmastopaneeli on asiantuntijaelin, joka antaa lausuntoja ja tekee selvityksiä. Parhaillaan tarkastellaan, miten muissa maissa käytössä olevia ohjauskeinoja voitaisiin soveltaa Suomessa.
Muutto tai pato
Halki ihmiskunnan historian kaupungit on rakennettu vesireittien äärelle. 40 prosenttia maailman suurista kaupungeista elääkin nyt tulvariskin alla. Monissa niistä on jo varauduttu veden nousuun varsin pätevästi, esimerkiksi New Yorkissa ja Lontoossa on tehty paljon, professori arvioi.
— Jos pahimmat skenaariot toteutuvat, ihmiset joutuvat muuttamaan. Mutta keskimääräinen vedennousu pystytään jo patoamaan, Juhola sanoo.
Keski-Euroopassa ja Britanniassa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö jotkin tulva-alueet yksinkertaisesti tyhjentää asukkaista. Walesin Fairbournen kylästä on jo tehty siirtopäätös. Myös Alaskassa siirretään kylää, jota ilmastonmuutos uhkaa.
Juhola ei kuitenkaan usko, että Suomessa olisi näköpiirissä tilanteita, joissa vakuutuksia ei enää myönnettäisi tulvavaaran takia tai kokonaisia kyliä jouduttaisiin siirtämään toisaalle.
Köyhät kärsivät
Karoliina Pilli-Sihvolan mukaan on vaikea arvioida, milloin on tehokkaampaa varautua riskeihin ennalta ja milloin vain hoitaa tilanne sen syntyessä. Jos sääilmiö toistuu hyvin harvoin, on halvempaa vain korjata vahingot. Toisaalta rakennusvaiheessa varautuminen on yleensä halvempaa kuin myöhemmin.
Rahalla saa vaikka millaista tulvasuojausta. Hollanti on klassinen esimerkki siitä, miten on mahdollista elää merenpinnan alapuolella. Vuoden 1953 suurtulvan jälkeen siellä on investoitu valtavasti patoihin ja suojiin.
Ongelmana on, että monilla köyhillä mailla ei ole resursseja varautumiseen eikä lainsäädäntö ole kunnossa. Silloin ainoa vaihtoehto on evakuoida ihmiset ja omaisuus, kun vesi nousee.
Pilli-Sihvola on työskennellyt myös muun muassa Myanmarissa, Malawissa, Bhutanissa ja Zimbabwessa, joissa veden tieltä väistyminen on arkea.
— Köyhät maat ovat kaikkein haavoittuvaisimpia ilmastonmuutoksen edessä. Se pätee paitsi tulviin myös kuivuuteen.
Havu Pellikka on samaa mieltä:
— Suomea enemmän olen huolissani globaalista tilanteesta. Bangladeshissa tulvat ajavat jo ihmisiä kodeistaan ja pienissä saarivaltioissa, joiden maaperä on vain pari metriä merenpinnan yläpuolella, laaditaan suunnittelemia koko väestön evakuoinnista.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2020.