Metsänhoito muokkaa pohjoisten havumetsien rakennetta ja vaikuttaa siten valon määrään, mikroilmastoon ja elinympäristöihin, jotka säätelevät biodiversiteettiä ja ekosysteemin toimintoja.
Mikroilmastollinen puskurointi tarkoittaa metsäympäristön lämpötilan ajallisesti tasaista vaihtelua verrattuna ympäröivän ilman lämpötilaan, luoden lämpötilaltaan vakaita elinympäristöjä, jotka tukevat eliölajistoa ilmaston muuttuessa.
Ilmaston lämpeneminen ja intensiivinen metsänhoito kuitenkin uhkaavat tätä kykyä.
Fennoskandiassa on pitkään suosittu tasaikäisrakenteista jaksollista metsänhoitoa, mutta jatkuva kasvatus on noussut vaihtoehdoksi, joka voi lisätä metsien rakenteellista monimuotoisuutta ja häiriönsietokykyä.
Metsänhoidon vaikutuksista mikroilmastoon tiedetään vielä vähän
Iris Starck selvitti väitöskirjassaan, kuinka metsänhoitokäytännöt vaikuttavat metsän rakenteeseen ja mikroilmastolliseen puskurointiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin maalaserkeilausta, mikroilmaston kenttämittauksia, paikkatietoaineistoja sekä tilastollisia ja koneoppimismenetelmiä.
Tutkimuksessa käytettiin laserkeilausta tunnistamaan tasa- ja eri-ikäisten metsien rakenteelliset erot. Nämä rakennetiedot yhdistettiin lämpötilamittauksiin ja selvitettiin, mitkä rakennepiirteet vaikuttavat puskurointikykyyn. Tarkastelu laajennettiin lopuksi koko Suomen metsätalousmaille, ja arvioitiin puskuroinnin alueellista vaihtelua.
Tulokset osoittivat, että metsien pystysuuntaiseen kasvillisuusjakaumaan liittyvillä rakennemuuttujilla oli keskeinen rooli sekä rakenteellisten erojen tunnistamisessa että mikroilmaston sääntelyssä.
Etenkin latvuskerrosten määrä ja alikasvoksen tiheys vaikuttivat lämpötilavaihteluiden vähentämiseen. Eri-ikäisrakenteiset metsät sekä iäkkäät tasaikäisrakenteiset metsät osoittautuivat yhtä tehokkaiksi puskuroijiksi.
Tasaikäisrakenteisilla metsillä kului noin 30 vuotta avohakkuun jälkeen saavuttaa vastaava puskurointikyky kuin eri-ikäisrakenteisilla metsillä. Kansallisella tasolla vain 17 prosenttia metsätalousmaasta puskuroi tehokkaasti lämpötilavaihteluita, kun taas 24 prosenttia alueista altistui voimistuneille lämpötilavaihteluille.
Metsän puskurointikyky vaihtelee eri ilmastovyöhykkeillä
Tilanne on kuitenkin erilainen Suomen eri osissa ja metsän puskurointikyky seuraa ilmastovyöhykkeiden rajoja. Eteläisessä Suomessa suurin rajoittava tekijä oli latvuspeitteen puute ja pohjoisemmassa korkeus merenpinnasta ja vähentynyt säteilyn määrä.
Pohjois-Suomessa vanhojen metsien keskimääräinen lämpötilavaihtelu oli kuitenkin pienintä verrattuna nuorempiin metsiin.
Tulokset korostavat jatkuvan latvuspeitteen ja rakenteellisen monimuotoisuuden merkitystä vakaiden mikroilmastojen ylläpitämisessä. Jatkuva kasvatus tarjoaa lupaavan keinon turvata metsäelinympäristöjen ilmastokestävyys muuttuvassa maailmassa.
FM Iris Starck väitteli 25.4.2025 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The influence of forest management on boreal forest structure and microclimate".
Väitöksen jälkeen Starck jatkaa postdoc-tutkijana Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUSissa ja apulaisprofessori Eduardo Maedan johtamassa Terrestrial Ecosystem Dynamics ja Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa, jossa tutkitaan Amazonin metsien mikroilmastoja.