Jääkarhu (Ursus maritimus) on Arktisen alueen huippupeto, joka on suurelta osin riippuvainen merijäästä. Arktisten merien jääpeitteen odotetaan katoavan 2000-luvun puolivälissä, ja tämän ennustetaan johtavan lajin globaalin levinneisyyden ja populaation koon dramaattiseen vähenemiseen.
Professori
– Jääkarhun tulevaisuutta voidaan ennustaa tarkastelemalla menneisyyttä. Me yhdistimme fossiilirekisteristä saadut tiedot ilmasto- ja merijääolosuhteiden mallinnuksiin, kertoo Heikki Seppä.
Jääkarhut selvisivät holoseenin lämpimän jakson yli
Tutkimuksen mukaan jääkarhut ovat selvinneet lämpimistäkin jaksoista, mutta lajin levinneisyyden vaihtelu on riippunut arktisista lämpötiloista ja merijäästä.
– Ajanjaksolta 8000–6000 vuotta sitten, joka oli holoseenin lämpimin ajanjakso, ei ole löydetty jääkarhufossiileja. Kuitenkin on löydetty fossiileja ajanjaksoilta 8000-9000 ja 5000–6000 sitten. Tämä viittaa siihen, että laji todennäköisesti selvisi tällä ajanjaksolla kylmissä suojapaikoissa Itä-Siperian meren, pohjoisen Grönlannin ja Kanadan rannikon läheisyydessä, sanoo Seppä.
Aiempien tutkimusten mukaan holoseenin lämpimimmän osan aikana, noin 9–5 tuhatta vuotta sitten (Holoseenin lämpöhuippu, HTM), korkeilla leveysasteilla lämpötilat olivat 1,5–2,5 °C korkeampia ja Arktisen merijään pinta-ala todennäköisesti pienempi kuin nykyään (noin 1900-luvun loppupuoli).
– Nyt julkaistu tutkimus auttaa päätelmien tekemiseen avainasemassa olevien Arktisten nisäkkäiden selviytymisstrategiasta nykyistä lämpimämpien ilmasto-olosuhteiden aikana, sanoo Seppä.
Alkuperäinen artikkeli:
Polar bear's range dynamics and survival in the Holocene, Heikki Seppä, Marit-Solveig Seidenkrantz, Beth Caissie, Marc Macias Fauria, Quaternary Science Reviews, 1 October 2023, Elsevier