Yliopiston hallituksen uutena jäsenenä tammikuussa aloittanut Mari Pantsar on innoissaan yliopiston strategiasta. Siinä toistuvat sanaparit luonnon monimuotoisuus ja kestävä kehitys.
— Näyttää siltä, että yliopistolla tiedostetaan ilmastokriisin vakavuus.
Sitran kestävyysratkaisuja johtava Pantsar toteaa, että sitralaiset eivät puhu enää ilmastonmuutoksesta vaan ilmastokriisistä. Sanoilla on väliä.
— Toivoisin, että yliopistoissa sivistys päivitettäisiin kattamaan myös ilmastokriisin vaikutukset ja ilmastopuhe.
Ilmaston ja luonnon tilaa koskeva opetus kuuluu Pantsarin mukaan laajasti yliopiston eri peruskursseille.
— Nuoret nousevat ennen näkemättömästi vaatimaan ilmastotoimia. Koska yliopistoissa kasvaa tulevaisuuden päättäjiä, kaikkien alojen opetuksen pitäisi jatkuvasti tarjota tietoa ilmastokriisistä ja luontokadosta.
Pantsar itse on analyyttisen kemian tohtori. Hän haaveili eläinlääkärin ammatista, mutta lukioaikainen harjoittelu eläinlääkäriasemalla kariutti unelmat.
— Pyörryin koiran pernaleikkauksessa ja itkin vanhan kissan lopetusta monta päivää.
Kemia kiinnosti, koska kokeet ovat elävässä yhteydessä luonnon prosesseihin. Jatko-opintoihin Pantsarin innosti professori Marja-Liisa Riekkola. Kun Pantsar muutama vuosi sitten kutsui elämänsä tärkeitä ihmisiä juhliin kotiinsa Hollolaan, professori oli vieraslistalla ensimmäisten joukossa.
— Opettajat ja ohjaajat voivat vaikuttaa opiskelijoihinsa syvästi. Ilman Marja-Liisaa en olisi tehnyt väitöskirjaani.
Yliopistomaailmassa ymmärretään, miten asiat liittyvät toisiinsa, Pantsar sanoo.
— Ilmastokriisiin puuttuminen voi merkitä esimerkiksi eriarvoisuuteen puuttumista.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/22.