Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2023.
Ympäristöahdistus tai ilmastoahdistus alkaa olla yleisesti tunnustettu ilmiö. Kyse ei ole vain siitä, että ahdistukseen taipuvaiset ihmiset ankkuroisivat tunteensa nyt ympäristökriisiin.
— Tieto lisää ahdistusta. Henkisesti vahvoina pidetyt luonnontieteen tutkijat voivat ahdistua havaitsemiensa tosiasioiden edessä, ympäristöteologian tutkijatohtori Panu Pihkala toteaa.
Ahdistus ei ole turha tunnereaktio.
— Siinä missä pelko sopivasti koettuna auttaa toimimaan uhkaavassa tilanteessa oikein, ahdistus auttaa reagoimaan epämääräisempiin uhkiin.
Tilaa ilmastosurulle
Sitran kansalaiskysely vuodelta 2019 tukee ajatusta, että ilmastoahdistus voi johtaa toimintaan: samat ihmiset tunsivat ilmastokriisin edessä sekä ahdistusta että pystyvyyttä ja toivoa.
Samasta kertoo vuoden 2022 Nuorisobarometri: liki 60 prosenttia nuorista oli puhunut läheisilleen ilmastoahdistuksesta viime kuukausien aikana, mutta samalla 75 prosenttia sanoi, että kestävistä valinnoista tulee hyvä olo.
Ilmastoahdistuksen kanssa pitää olla tarkkana, jotta se pysyy luovana ja tuloksekkaana ahdistuksena. Pihkala kannustaa tasapainoon toiminnan, suremisen ja etäisyyden ottamisen välillä.
— Toiminta saa ihmisen kokemaan pystyvyyttä, mutta pelkkä toiminta voi johtaa stressiin ja ahdistukseen.
Ilmastosurulle pitää antaa tilaa, Pihkala arvioi.
— Etäisyyden otto kriisistä on psyykelle tärkeää. Tätä psykologit usein suosittavat ilmastoahdistuksesta kärsivälle.
Asia pitää sanoittaa hienovireisesti, jotta potija ei koe asiantuntijan vähättelevän ilmastokriisiä.
Ympäristöteologi Panu Pihkala luennoi ympäristötunteiden kohtaamisesta 22.3. Psykologipäivillä Helsingissä. Pihkalan essee ympäristöahdistuksesta ilmestyi Yliopisto-lehdessä 3/2020.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.