Helsingin yliopiston tutkijat vievät Pariisiin tiedettä ja globaalin mittausverkoston rungon

Ilmastokokous COP21 pidetään Pariisissa 30.11.-11.12.2015. Helsingin yliopiston ilmastonmuutoksen tutkijat vievät kokoukseen sekä ilmakehään liittyvää tiedettä että pohjoismaista ja eurooppalaista yhteistyötä. Tavoitteena on rakentaa kestävä pohja globaalille mittausverkostolle, joka kerää ilmakehään ja ilmastonmuutokseen liittyvää dataa.

Ilmakehän ja maapallon eri ekosysteemien välillä on monia vuorovaikutuksia. Osa näistä on takaisinkytkentöjä, jotka ajan myötä joko voimistuvat tai heikkenevät. Ilmastollisessa takaisinkytkennässä ilmaston lämpeneminen vaikuttaa ainakin yhteen osatekijään, mistä puolestaan seuraa ilmaston muuttuminen joko positiivisesti (lämpeneminen) tai negatiivisesti (viileneminen); näitä muuttuvia tekijöitä ovat esimerkiksi lämpö, pilvisyys, säteily ja ekosysteemien tuottamat tai sitomat, ilmastoa muuttavat yhdisteet.

Helsingin yliopistossa ilmakehätutkijat yrittävät määrittää nämä takaisinkytkennät täsmätiedoksi eli kvantitatiiviseksi malliksi, joka kuvaa numeerisesti eri tekijöiden riippuvuussuhteita. Tällainen malli on keino tehdä nykyistä luotettavampia ennusteita ilmaston muuttumisesta.

Ensi viikolla tutkijat Helsingin yliopistosta vievät Pariisin näitä ajatuksiaan mallista, sillä takaisinkytkentöjä ei pystytä kvantifioimaan ilman kunnollista ja riittävän pitkäaikaista mittausdataa.

Suomessa sitä nimittäin on tehty: akatemiaprofessori Markku Kulmalan johdolla uniikkia havaintoaineistoa on kerätty yhtäjaksoisesti yli 20 vuotta ilmakehätutkijoiden SMEAR-havaintoasemilta, joilla mitataan ilmakehän, kasvillisuuden ja maaperän välisiä aine- ja energiavirtoja kuten säteilyä ja eloperäisiä kemiallisia yhdisteitä.

Pariisissa tutkijoiden päivä alkaa jo maanantaina 30.11. kello 14.50, kun professori Jaana Bäck metsätieteiden laitokselta puhuu Pohjoismaisessa Paviljongissa (Nordic Pavillion) Nordforsk/NCoEs-tilaisuudessa otsikolla Why are Northern boreal forests as important as rain forests?

- Haluamme hoitaa talousmetsiä ilmastoystävällisellä tavalla, joka esimerkiksi saa ne sitomaan hiiltä mahdollisimman paljon. Maailman hiilitasapainon lisäksi voimme pohjoisilla alueilla kuitenkin myös valita istutettavat puulajit sen mukaan, miten paljon ne vapauttavat aerosolihiukkasien muodostumiselle tarpeellisia kemiallisia yhdisteitä, sanoo Bäck, joka on erikoistunut metsäekosysteemien ja ilmastonmuutoksen vuorovaikutuksiin.

Tiistaina 1.12. suomalaistutkijat esiintyvät Trust but Verify – towards a comprehensive global observation, information, and verification system -tilaisuudessa niin ikään Pohjoismaisessa Paviljongissa. Tilaisuuden järjestää Euroopan komission tuore kasvihuonekaasujen mittaukseen keskittyvä tutkimusinfrastruktuuri ICOS ERIC sekä Helsingin, Lundin ja Bergenin yliopistot. Se keskittyy kysymyksiin globaalin mittausverkoston perustamisesta.

Siinä oleellista on integroidun mittausinfrastruktuurin kehittäminen varsinkin siellä, missä mittauksia on toistaiseksi vähän, kuten Siperian alueella. Tutkijayhteisön pyrkimyksenä on perustaa SMEAR-tyyppisiä superasemia, joilla mitataan ilmakehän koostumusta ja ekosysteemien biologista aktiivisuutta samanaikaisesti kasvihuonekaasujen ja meteorologisten suureiden kanssa. Tämän PanEurasian Experiment (PEEX) -hankkeen tavoitteena on käynnistää ilmastonmuutokseen ja arktisen alueen muutoksiin liittyvä tutkimusohjelma yhdessä eurooppalaisten, venäläisten ja kiinalaisten tutkimusorganisaatioiden kanssa ja edesauttaa yhtenäisen tutkimusinfrastruktuurin, asemaverkoston, kehittämistä.

 

LISÄTIEDOT:

Helsingin yliopiston asiantuntijoita ilmastonmuutokseen liittyen löydät sivulta https://www.helsinki.fi/fi/medialle/ilmastonmuutos.

Ilmastoasiaa yliopiston sivuilla, muun muassa Ilmasto muuttaa kaiken: https://www.helsinki.fi/fi/ilmasto-muuttaa-kaiken

 

Ystävällisin terveisin

Minna Meriläinen-Tenhu, 050 415 0316, @MinnaMeriTenhu