Kysyimme kolmelta Helsingin yliopiston tutkijalta, miltä neuvotteluiden lopputulos näyttää heidän näkökulmastaan ja millaisia vaikutuksia nyt saavutetulla sovulla on heidän alallaan.
Maria Brockhaus: Amazonin kupeessa pidetty ilmastokokous ei johtanut merkittäviin päätöksiin metsäkadon vähentämiseksi
Mikä on ensireaktiosi kokouksen tuloksista, kansainvälisen metsäpolitiikan professori Maria Brockhaus?
Kokonaisuudessaan ilmastoneuvotteluiden tulokset eivät olleet riittävät, kun ajatellaan niitä haasteita, joita ilmastonmuutos asettaa maailmalle samalla, kun 1,5 asteen lämpenemisen rajoittamistavoite lipuu yhä kauemmas. Päätöslauselmassa ei onnistuttu luomaan askelmerkkejä fossiilisista polttoaineista luopumiseen eikä metsäkadon vähentämiseen, vaikka kokous pidetiin Amazonin kupeessa. Tulkintani mukaan nämä kaksi asiaa oli liitetty yhteen, mikä aiheutti haasteita neuvotteluille.
Oli kuitenkin innostavaa nähdä, kuinka kansalaisyhteiskunta ja alkuperäiskansojen edustajat ottivat osaa neuvotteluihin ja vaativat valtioita vastuuseen niiden epäonnistumisesta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa.
Mitä vaikutuksia nyt saavutetuilla tuloksilla on mahdollisesti tulevaisuudessa, jos mietit oman tutkimusalasi näkökulmasta?
Ensinnäkin minusta oli tärkeää tulevaisuuden kannalta, että 195 maata kykeni saavuttamaan yhteisymmärryksen kokouksen päätteeksi – vaikka heikonkin sellaisen. Moni asia, kuten metsäkadon tiekartta, siirtyi osaksi seuraavan ilmastokokouksen eli COP31:n agendaa. Oikeudenmukaisen siirtymän kysymykset tulevat olemaan merkittäviä tulevaisuudessa ja oli ilo nähdä jonkin verran edistystä siinäkin työohjelmassa. Metsien ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen parissa työskentelevän henkilön näkökulmasta Belémissä kuultu ihmisten ja luonnon voimakas ääni toivottavasti inspiroi tulevia neuvotteluja ja ilmastotoimia.
Markus Kröger: Ilmastokokous oli konsensuspolitiikan epäonnistuminen
Mikä on ensireaktiosi kokouksen tuloksista, globaalin kehitystutkimuksen professori Markus Kröger?
Kokonaisuudessaan neuvottelutulos oli pettymys, koska tiukemmat päästövaatimukset, selkeät tiekartat vähennyksiin, ja metsäkadon pysäyttämisestä sopiminen epäonnistuivat. Ilmastokokousten päätöksenteon konsensusperiaate on ongelmallinen COP-neuvottelujen kontekstissa, jossa öljy-yhtiöiden ja muiden saastuttavien alojen lobbareilla ja edustajilla on suora pääsy valtioiden kautta neuvottelupöytiin, eikä intressiä vähentää päästöjä ja välittömiä voittojaan. Päätöksiä pitäisi pystyä tekemään myös enemmistöperiaatteella. Vaihtoehtoisesti olisi hyvä pohtia sitovampaa vaihtoehtoista kansainvälistä järjestystä.
Toki kokouksessa oli myös positiivista, sillä samanaikaisesti oli meneillään Belémissä jopa 500 erilaista sessiota, jotka toivat yhteen ilahduttavasti etenkin brasilialaisia kansanliikkeitä, järjestöjä ja valtioiden toimijoita, konkreettisten toimien suunnittelemiseksi. Esimerkiksi ennallistamista tuettiin monin tavoin. Ehkä juuri muut kuin hankalimmat asiat, kuten päästöihin ja näihin liittyvien tulojen vähentämiseen liittyvät asiat, etenivät parhaiten Belémissä. Samoin alkuperäiskansat saivat enemmän näkyvyyttä kuin aiemmissa kokouksissa, vaikka heidät jätettiinkin ulkopuolelle tärkeistä pöydistä.
Mitä vaikutuksia nyt saavutetuilla tuloksilla on mahdollisesti tulevaisuudessa, jos mietit oman tutkimusalasi näkökulmasta?
Ainakin trooppisten sademetsien suojelurahaston (TFFF) hyväksyminen, johon on luvattu jo yli 5 miljardia euroa, tulee aiheuttamaan tutkimustarvetta. Tätä rahastoa on kritisoitu hyvästä syystä monella tapaa huonoksi. Se lisää riskiä valtioiden velkaantumiseen, ei mittaa metsäpeitettä tarpeeksi tarkasti, antaa vain murto-osan tuotoista suoraan metsäkansoille, ja sen toimiminen on kiinni siitä, saadaanko investoiduille tuotoille edes tuottoa rahoitusmarkkinoilta.
Reetta Toivanen: Haavoittuvien yhteisöjen ja alkuperäiskansojen näkökulmat eivät nousseet riittävästi esiin
Mikä on ensireaktiosi kokouksen tuloksista, kestävyystieteen professori Reetta Toivanen?
Ensireaktioni oli kaksijakoinen. Positiivista oli nähdä, kuinka erilaiset toimijat — yrityksistä ja ministeriöistä kansalaisjärjestöihin ja tutkijoihin — olivat samassa paikassa etsimässä ratkaisuja ilmastokriisiin. Puhuin itse useassa paneelissa ja järjestin yhden, ja oli upeaa huomata, miten monipuoliset keskustelut syntyivät. Neuvottelujen tuloksissa oli kuitenkin pettymyksiä: päätökset jäivät monin osin kompromisseiksi, eivätkä ne vielä vastaa kriisin mittakaavaan. Erityisesti haavoittuvien yhteisöjen ja alkuperäiskansojen näkökulmat eivät nousseet riittävästi esiin.
Mitä vaikutuksia nyt saavutetuilla tuloksilla on mahdollisesti tulevaisuudessa, jos mietit oman tutkimusalasi näkökulmasta?
Humanistisen kestävyystieteen näkökulmasta tulokset korostavat tarvetta tutkia entistä tarkemmin ilmastotoimien sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, erityisesti haavoittuvissa yhteisöissä ja alkuperäiskansojen alueilla. Ne myös vahvistavat sen viestin, että vihreän siirtymän on tapahduttava oikeudenmukaisesti — ei niin, että vihreän siirtymän vuoksi kaivos- tai tuulivoimahankkeet sysätään yhteisöjen niskaan ilman todellista vaikutusmahdollisuutta. Tulevaisuudessa onkin tärkeää seurata, miten osallistumista, läpinäkyvyyttä ja yhteisöjen oikeuksia vahvistetaan konkreettisesti seuraavissa COP-prosesseissa.
Helsingin yliopisto osallistui YK:n imastokokoukseen osana Suomen paviljonkia, jossa esiteltiin miten suomalaiset instituutiot ja yritykset edistävät ratkaisuja innovaatioiden, digitalisaation ja vähähiilisen teollisen muutoksen avulla. Yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa Helsingin yliopisto kokosi monialaisen professoreiden delegaation, jonka asiantuntemus kattoi energiasiirtymän, kestävän digitalisaation, ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden, maankäytön, luontoon perustuvat ratkaisut ja kiertotalouden.
Suomen paviljonkiin liittyi myös asiantuntijoita Ilmakehän ja ilmaston osaamiskeskuksesta (ACCC). Suomen paviljongin lisäksi Helsingin yliopisto jatkaa osallistumistaan YK:n ilmastokokoukseen tarkkailijaorganisaationa.