Avosoiden kuivaus köyhdyttää suomalaista suolintulajistoa

Tuore kansainvälinen tutkimus osoittaa, että Suomen, Ruotsin, Norjan, Viron ja Latvian suolintulajien kannat ovat pienentyneet kolmanneksen kolmessa vuosikymmenessä. Huonoin tilanne on Suomessa ja huonoiten menee suomalaisilla suokukoilla, jonka kanta on nykyisin vain kolmen prosentin luokkaa siitä mitä se oli tutkimusjakson alussa.

– Myös monien yleisten suolintujen, kuten liron, niittykirvisen, keltavästäräkin ja pajusirkun, kannat ovat pienentyneet Suomen soilla noin kolmanneksen tai enemmän vuodesta 1981, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen , joka on osa Helsingin yliopistoa.

Ainoa kaikissa maissa runsastunut suolintu on kurki, jonka määrät ovat kolminkertaistuneet kolmessa vuosikymmenessä. Syynä tähän lienee lajin metsästyksen vähentyminen talvehtimisalueilla ja muuttoreitin varrella.

Syypäänä ojitukset ja turvetuotanto

Suolinnuston heikkoon tilanteeseen syynä ovat etenkin luonnontilaisten soiden väheneminen vuosikymmeniä jatkuneen soiden ojitusten ja turvetuotannon takia.

– Yleisesti suolintujen tiheydet ovat huomattavasti korkeampia avoimilla, vähäpuustoisilla ja ojittamattomilla soilla, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén .

Avosoita on pyritty muuttamaan ojituksilla metsämaaksi. Pohjois-Euroopan maista juuri Suomessa ojitus on ollut kaikkein voimakkainta. Täkäläisistä soista vain 14 prosenttia on suojeltu, paras suojelutilanne on Pohjois-Lapissa.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (LUKE) myös osoittaa, että soiden ojittaminen näkyy vesistöissä sitä enemmän mitä kauemmin ojittamisesta on kulunut aikaa. Aiemmin Suomessa oli vallalla käsitys, ettei metsäojitus aiheuttaisi pitkäaikaisia muutoksia ravinteiden huuhtoutumisessa vesistöihin.

Viron avosoista on suojeltu arviolta 75 prosenttia ja tutkimuksen mukaan maan suolintukannat ovatkin jopa kasvussa.

Suomen tulisi ottaa vastuuta suojelusta

Soiden linnuston tilaa voidaan tutkijoiden mukaan parantaa suojelemalla olemassa olevia avosoita sekä ennallistamalla aiemmin ojitettuja soita.

– Laajimman suopinta-alan takia Suomella on suurin vastuu suolintukantojen säilymisestä Euroopan Unionin alueella, minkä takia meidän tulisi panostaa selkeästi nykyistä voimakkaammin soiden suojeluun ja ennallistamiseen, tiivistää Lehikoinen.

Tutkimuksen tiedot perustuvat Pohjois-Euroopassa tehtyihin pitkäaikaisiin linnustonseurantoihin ja tulokset on julkaistu kansainvälisessä Biological Conservation -tiedesarjassa.

Lisätietoa:

Alkuperäisjulkaisu:

Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, , 045-1375732

Erikoistutkija Andreas Lindén, Yrkeshögskolan Novia, , 050-34463999